Taakka vai voimavara? : kokemuksia voimakkaan uskonnollisesta kotikasvatuksesta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on valottaa myönteisenä tai kielteisenä koetun uskonnollisen kotikasvatuksen kokemusta ja sen koettuja vaikutuksia. Kertomuksia tarkasteltiin taakka-voimavara-asetelmassa: ovatko kokemukset ja vaikutukset olleet ihmisen mielestä voimavara elämää varten vai elämää raskauttava taakka. Aineistosta pyrittiin erittelemään keskeisimmät myönteisiksi tai kielteisiksi luonnehditut kokemukset ja vaikutukset sekä niiden taustalla olevia kotikasvatuksen piirteitä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon aineisto kerättiin Keski-Suomalainen- ja Opettaja-lehdissä julkaistujen aineistopyyntöjen perusteella saapuneista vapaamuotoisista kirjoitelmista. Tutkittavat määrittelivät itsensä tutkimusjoukkoon kuuluviksi vastaamalla aineistopyyntöön ja uskonnollinen kotikasvatus käsitteenä määriteltiin aineistosta käsin. Aineisto koostuu 25 kirjoitelmasta, joista 16 sisältää ainoastaan tai pääsääntöisesti myönteisiä uskonnollisen kotikasvatuksen kokemuksia ja koettuja vaikutuksia, 5 sekä myönteisiä että kielteisiä ja 4 pelkästään kielteisiä kokemuksia ja vaikutuksia. Aineiston analyysi perustui sekä teoriaohjaavaan että aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. Tutkimuksen perusteella uskonnollinen kotikasvatus voidaan kokea joko taakaksi tai voimavaraksi elämälle tai osittain sekä taakaksi että voimavaraksi. Olennaisiksi tekijöiksi tutkittavien kertomuksissa muodostuivat kodin arvomaailman aitouteen, vanhempien kasvatustietoisuuteen ja valtaan kasvatuksessa liittyvät seikat. Yhteistä myönteisille kertomuksille oli turvallisuuden kokeminen suhteessa kotiin ja jossain määrin myös uskonnon vapaaehtoisuus. Kielteisissä kokemuksissa korostuivat pelon, ahdistuksen ja syyllisyyden kokeminen sekä uskonnollisen osallistumisen pakko.