Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.authorTapio, Kosti
dc.date.accessioned2012-10-16T12:36:10Z
dc.date.available2012-10-16T12:36:10Z
dc.date.issued2012
dc.identifier.otheroai:jykdok.linneanet.fi:1232643
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/40000
dc.description.abstractTässä tutkielmassa selvitettiin kultananopartikkelien ja itsejärjestäytyvän DNA-järjestelmän soveltuvuutta nanoteknologian komponenttina. Työssä yhdistetään funktionalisoituja kultapartikkeleita jo valmiiksi tutkittuun itsejärjestäytyvään DNA-rakenteeseen työnimeltään BAB. Se muodostuu kolmen TX-tiilen ketjusta, johon suunnittelin kandidaatin tutkinnossani kiinnityskohdat kultapartikkeleille. Yhdistämällä kultapartikkelit ja BAB-rakenne saadaan muodostettua kolmen partikkelin ketju, ja tällä rakenteella pyritään muodostamaan yhden elektronin transistori: Toiminta yhden elektronin transistorina pyrittiin havainnoimaan Coulombin saarron avulla mittaamalla differentiaalista konduktanssia sekä tasavirtakäyttäytymistä huoneenlämpötilasta aina nestemäisen heliumin lämpötilaan asti. Tutkittavat rakenteet eivät johda ilman mitään erillisiä käsittelyjä johtuen liian suuresta aukosta kultapartikkelien välillä. Näytteitä kasvatettiin kemiallisella kultakasvatuksella. Kolmelle näytteelle havaittiin Coulombin saarto huoneenlämpötilassa. Havaittiin myös, että rakenteen läpi menevä virta oskilloi tai hyppii eri johtavuuksien välillä jopa matalilla jännitteillä ja lämpötiloilla johtuen todennäköisesti piioksidi alustan varausten liikkeestä. Nämä taustavaraukset pystyvät muuttamaan SET:n kantajännitettä, jolloin myös näytteen johtavuus muuttuisi. Muita mahdollisia syitä oskillaatiolle ovat resonanssitunneloituminen kultapartikkelien läpi ja kultapartikkelien liike sähkökentän mukana. Kantajännitteen muutos on kuitenkin todennäköisin syy, sillä kultapartikkelien liike havaittiin varmasti vain yhden näytteen kohdalla ja havaitut oskillaatiot ja hypyt riippuivat lämpötilasta, eikä resonanssitunneloitumisen pitäisi riippua lämpötilasta.
dc.format.extent63 s.
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.language.isofin
dc.rightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.rightsJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.subject.otherDNA
dc.subject.otheritsejärjestäytyvä
dc.subject.otheryhden elektronin transistori
dc.subject.otherkultapartikkeli
dc.titleItsejärjestäytyvä DNA-kultananopartikkeli-rakenne yhden elektronin transistorina
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201210162690
dc.type.dcmitypeTexten
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.contributor.tiedekuntaMatemaattis-luonnontieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Sciencesen
dc.contributor.laitosFysiikan laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of Physicsen
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineFysiikkafi
dc.contributor.oppiainePhysicsen
dc.date.updated2012-10-16T12:36:11Z
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.type.publicationmasterThesis
dc.contributor.oppiainekoodi4021
dc.subject.ysoDNA
dc.subject.ysoelektronit
dc.subject.ysonanohiukkaset
dc.format.contentfulltext
dc.type.okmG2


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot