Kielteinen vuorovaikutus työyhteisössä

Abstract

Kielteinen vuorovaikutus työyhteisössä käsitetään yleensä yksiselitteisesti haitallisena ilmiönä, joka tulisi poistaa täysin tai ainakin vähentää minimiin. Kielteistä vuorovaikutusta on kuitenkin mahdollista katsoa myös siitä näkökulmasta, että sillä voi olla joitakin suotuisia funktioita. Tässä Pro gradu -tutkielmassa kielteistä vuorovaikutusta lähestytään Émile Durkheimin ajattelun pohjalta. Ensinnäkin kielteinen vuorovaikutus nähdään yhteisöllisenä ilmiönä, joka kumpuaa yhteisön kollektiivisesta tajunnasta. Käsitän yhteisön Durkheimin tapaan omalakisena ja yksilön tajuntaan nähden ulkoisena, jolloin sillä on yksilöön nähden pakottavaa voimaa. Tutkielman toisena lähtökohtana on Durkheimin sosiaalisten faktojen jaottelu normaaleihin ja patologisiin ilmiöihin. Tältä pohjalta kielteisen vuorovaikutuksen voi ymmärtää normaalina ilmiönä silloin, kun sitä ei esiinny liikaa tai liian vähän. Tutkimus toteutetaan sekundäärianalyysinä, jonka aineistona on erään suomalaisen koulutuskuntayhtymän työbarometri vuodelta 2007. Tutkimuksen tarkastelun kohteena ovat yksilöiden sijaan aineiston työyksiköt, joita vertailemalla pyritään selvittämään, millaisiin tekijöihin kielteinen vuorovaikutus on yhteisötasolla yhteydessä, ja voisiko sillä olla jotain suotuisia yhteyksiä. Vertailun helpottamiseksi työyksiköt jaettiin kielteisen vuorovaikutuksen määrän mukaan kolmeen eri ryhmään. Analyysin toisena tavoitteena on selvittää, mitkä asiat ovat luonteenomaisia kullekin ryhmälle. SPSS-ohjelmalla suoritettu varianssianalyysi paljasti, että kielteinen vuorovaikutus on yhteydessä ilmapiiriin, tiedonkulkuun, vertikaaliseen luottamukseen sekä tapaan, jolla työt on organisoitu. Niissä työyksiköissä, joissa kielteistä vuorovaikutusta oli eniten, vastaajat kokivat nämä asiat selvästi heikommiksi. Sen sijaan kielteinen vuorovaikutus ei ollut yhteydessä organisaatiositoutumiseen eikä haittaavaan kiireeseen. Erotteluanalyysin avulla selvisi, että eniten kielteisen vuorovaikutuksen mukaan jaettuja ryhmiä erottelivat työpaikan ilmapiiri, suhteet esimiehiin sekä työn arvostus. Tässä tutkielmassa ei löytynyt tukea ajatukselle, että kielteisen vuorovaikutuksen ilmeneminen (liian) vähäisellä tasolla näkyisi joinakin työympäristön ongelmina, tai että sen ilmeneminen niin sanotulla normaalitasolla olisi yhteydessä joihinkin työympäristön myönteisiin piirteisiin.