Tutkielman tavoitteena on kuvata suomalaisissa setlementeissä tehtävää yhteisötyötä em-piirisen kysely- ja haastatteluaineiston perusteella. Siinä kuvataan erilaisia toiminnallisia käytäntöjä sekä niiden vaikutusta ihmisten voimaantumiseen. Tarkoituksena on saattaa teoria ja käytäntö vuoropuheluun keskenään, nostaa esiin muutamia esimerkkejä yhteisö-työn työkäytännöistä sekä etsiä eroavaisuuksia tai yhtymäkohtia meneillään olevaan yhtei-sökeskusteluun. Tutkimusote liittyy sosiaalipedagogisessa työssä usein käytettyyn tutki-mukselliseen otteeseen, jossa yritetään ymmärtää sosiaaliseen toimintakykyyn ja voimava-rojen vahvistamiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimusmetodina on etnografisia piirteitä si-sältävä tapaustutkimus. Yhteisöä lähestytään ensisijaisesti interaktionistisen yhteisötutki-muksen näkökulmasta. Lisäksi sivutaan alueellista yhteisötutkimusta. Yhteisömääritelmiin liittyy vahvasti myös yhteenkuuluvuuden tunne. Tutkimus painottuu setlementtityön avulla luotuihin lähiyhteisöih
in, jotka liittyvät osallisten ja toimijoiden arkielämään. Lähestyn teemaa sekä työntekijöiden, että asiakkaiden ja toimijoiden näkökulmasta. Empiirinen ai-neiston keruu tapahtui vaiheittain lomakekyselyä ja fokusryhmähaastatteluja hyväksi käyt-täen. Sitä täydennettiin havainnoimalla tutkittavien yhteisöjen toimintaa sekä perehtymällä niiden tuottamaan kirjalliseen materiaaliin. Lomakekyselyaineiston tarkoituksena on antaa yleiskuva setlementeissä tehtävästä yhteisöllisestä työstä ja siihen liittyvien käsitteiden ymmärtämisestä. Tietoa syvennetään tekemällä syvyyssukellus kolmeen setlementtiin, jotka valittiin harkinnanvaraisesti. Valintakriteerinä oli erilaisuus. Yhdessä valituista koh-teista tehdään monikulttuurista yhteisötyötä, yhdessä yhteisöllisyys painottuu elämänhal-lintaa edistävään lähiötyöhön ja yhdessä vapaaehtoistyön ja lähiötyön risteytykseen. Yhtei-söllisyys merkitsee setlementtityöntekijöille ja setlementeissä toimiville asiakkaille ja toi-mijoille ensisijaisesti liittymistä ja vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Avoin, arvos-tava, mahdollistava ja tilaa antava toiminta on tärkeää, samoin kuin yhdessä tekeminen. Esiin nousivat selvästi yhteisöllisyyden positiiviset merkitykset. Näyttää siltä, että tärkein yksilöitä voimaannuttava asia on ihmisarvoinen kohtaaminen. Yhteisöä tarvitaan siihen, että ihmiset tulevat kohdatuksi ihmisenä ja saavat mahdollisuuden tulla näkyviksi. Oleellis-ta on kuitenkin se, että nämä yhteisöt ovat riittävän löysiä. Yhteisöllistäminen ei kuiten-kaan ole ratkaisu kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. On kriittisesti kysyttävä onko ny-ky-yhteisöllisyys sellaista, jonka varaan vastuuta voidaan rakentaa ja onko sellaiseen yhtei-söllisyyteen pyrkiminen edes viisasta. Kansalaisten omaehtoinen aktiivisuus on tärkeää, mutta sen rinnalle tarvitaan julkista sektoria. Oleellisinta yhteisötyössä näyttää olevan se, kenen ehdoilla toimitaan ja kuka sitä tekee, onko se ihmisten omaa toimintaa vai työnteki-jöiden valmiiksi organisoimaa toimintaa. Pienempi merkitys on sillä, minkälaisia mene-telmiä käytetään. Yhteisöllisyyttä ei voi määrätä syntymään ylhäältä päin, mutta sitä edis-täviä toimintamalleja voidaan kehittää. Onko yhteisöllisyys mahdollistavaa kulkee kysy-myksenä läpi koko tutkielman. Vastaus on kyllä. Kun yhteisötyötä tehdään tietoisesti, hu-manistisiin arvioihin ja yhteisötyön teoreettiseen viitekehykseen ratkaisut perustaen, saavu-tetaan ihmisten kanssa työskennellessä parhaat tulokset. Edes yhteisö ei voi väkisin voi-maannuttaa ihmistä, sillä voimaantuminen lähtee ihmisestä itsestään, mutta yhteisö voi tarjota otolliset olosuhteet voimaantumiselle.
...
