Lastensuojelun positio koulun kanssa tehtävässä yhteistyössä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lastensuojelun sosiaalityöntekijän positiota koulun kanssa tehtävässä yhteistyössä. Tutkimustehtävään haetaan vastausta selvittämällä, mitä lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja koulun välisissä tapaamisissa tapahtuu. Mitkä lait, ohjeistukset ja työkäytännöt ohjaavat yhteistyötä lastensuojelun ja koulun välillä? Tutkimuksessa kartoitetaan lastensuojelun ja koulun perustehtäviä ja niiden taustalla olevia lakeja ja asetuksia. Lisäksi selvitellään sosiaalityöntekijöiden ja opettajien ammattieettisiä ohjeita. Yhteistyötä pohditaan positio- ja roolikäsitteiden avulla ja yhteistyön eri tasoja Yrjö Engeströmin kehittämien koordinaatio-, kooperaatio- ja kommunikaatiokäsitteiden avulla. Tutkimusmenetelmänä on käytetty etnografiaa, mutta tutkimus tukeutuu osittain myös kehittävän työntutkimuksen viitekehykseen, koska yksi tavoite on ollut päästä tulevaisuudessa kehittämään lastensuojelun ja koulun välistä yhteistyötä hyödyntäen tästä tutkimuksesta saatuja ajatuksia. Tutkimus lähestyy myös toimintatutkimuksen traditiota, mutta koska olen itse paitsi tutkija myös työyhteisön jäsen, ei kyse ole puhtaasta toimintatutkimuksestakaan. Tutkimusaineisto on kerätty yhden helsinkiläisen lastensuojelutiimin sosiaalityöntekijöiden yhteistyöstä koulun kanssa kahden kuukauden ajalta keväällä 2006. Yhteistyöneuvotteluiden muodostamaa tutkimusaineistoa on täydennetty teemahaastatteluilla, jotka tehtiin kahdelle lastensuojelun ja kolmelle koulun työntekijälle. Kaikki neuvottelut ja haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu. Tutkimusaineiston valossa näyttää siltä, ettei kummallakaan yhteistyötaholla ole ollut käytössä mitään yhtenäisiä toimintaohjeita eikä työkäytäntöjä. Tietämys yhteistyöhön velvoittavista laeista ja ohjeistuksista oli vaihtelevaa. Lastensuojelulaki velvoitti yhteistyöhön kumpaakin tahoa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja koulun väliset tapaamiset olivat useimmiten oppilaskohtaisia neuvotteluja, joissa lastensuojelun tehtävä oli motivoida oppilasta ja tämän vanhempia jatkotutkimuksiin tai perustella oppilaalle, miksi koulua kannattaisi käydä. Suuremmassa neuvottelussa oli kyse lähinnä yhteydenpidosta ja paitsi kasvojen tutuiksi tekemisestä myös omien toimintatapojen esittelemisestä ja perustelemisesta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän positio koulun kanssa tehtävässä yhteistyössä määrittyy tilanteen mukaan. Lastensuojelulaki määrittää lastensuojelun sosiaalityöntekijän velvollisuutta toimia, jos lapsen etu ei muutoin näytä toteutuvan. Tähän lain suomaan mahdollisuuteen valvoa lapsen edun toteutumista koulu tarvitsee lastensuojelua. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän auktoriteettia voidaan käyttää apuna, kun velvoitetaan oppilaita tai heidän vanhempiaan sopeutumaan koulun sääntöihin tai jatkotoimenpiteisiin. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi itse nähdä itsensä paitsi kontrolloijana niin myös oppilaan tilannetta tulkkaavana ja hänen etujaan valvovana viranomaisena.