Lastensuojelun jälkihuollon toteutuminen ja kehittämistarpeet Keski-Suomessa

Abstract

Pro gradu-tutkielma käsittelee jälkihuollon toteuttamista ja sen kehittämistarpeita Keski- Suomessa. Jälkihuolto kuuluu lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun ja sen tarkoituksena on turvata aikaisemman lastensuojelutyön tuloksia ja korjata sen puutteita. Tutkielman taustoituksessa aihepiiriä on lähestytty jälkihuollon sisällön ja tarpeellisuuden kautta. Lisäksi on huomioitu aiemmassa tutkimuksessa esiin nousseita jälkihuollon ongelmakohtia ja kehittämistarpeita. Teoreettisena viitekehyksenä on puolestaan lastensuojelupalvelujen laatuun liittyvät näkökulmat, käsitteellistetyt mallit laatuun vaikuttavista tahoista ja tekijöistä, sekä niiden sovellus suomalaiseen kontekstiin. Tutkielman tavoitteena oli saada tietoa jälkihuollon asiakasryhmistä, palveluista, perusteluista jälkihuollon saamiselle sekä palvelujen järjestämistavoista. Lisäksi tutkittiin jälkihuoltoprosessin toteutumista ja jälkihuollon kehittämistarpeita. Tutkielman kohteena olivat Keski-Suomen alueen kuntien sosiaalityöntekijät ja esimiesasemassa olevat henkilöt, joiden toimenkuvaan kuuluu lastensuojelun jälkihuolto. Aineisto kerättiin internetkyselynä syksyllä 2007. Analyysissä mukana olevia vastauksia on 28 kappaletta ja nämä vastaajat ovat kahdestatoista eri kunnasta. Pääasiallisena analyysimenetelmänä on käytetty logistista regressioanalyysiä, jonka lisäksi on käytetty Mann-Whitneyn U-testiä. Kyselyyn vastanneet olivat tarjonneet jälkihuoltoa viimeksi kuluneen vuoden aikana niin lapsille, nuorille kuin heidän vanhemmilleen ja sijaisvanhemmilleen, jonka lisäksi osa kunnista tarjoaa jälkihuoltoa myös muille, ennen kaikkea avohuollon asiakkaille. Tarjotuista jälkihuollon palveluista ja tukimuodoista korostuu kaikkien asiakasryhmien kohdalla niin taloudellinen avustaminen kuin myös psykososiaalinen tuki, josta suurin osa oli tarjonnut sosiaalityöntekijän tapaamisia, ja siinä välittyvää emotionaalista ja tiedollista tukea. Tutkielman tuloksien perusteella voidaan todeta, että Keski-Suomen kunnissa toteutettavassa jälkihuollossa ilmenee vaihtelua. Jälkihuollon tärkeimpinä kehittämistarpeina näyttäytyvät resurssien, eli ajan, työntekijöiden sekä palveluvalikoiman lisääminen. Vastauksissa peräänkuulutettiin myös jälkihuollon kokonaisuuden selventämistä, jonka lisäksi jälkihuollon riittävään ohjeistukseen tulisi kiinnittää huomiota. Jälkihuoltosuunnitelmien systemaattisessa laatimisessa ilmeni myös puutteita. Arviointikäytäntöjen juurruttaminen pysyväksi osaksi jälkihuollon työskentelyprosessia näyttäytyy tässä aineistossa tärkeänä kehittämiskohteena Keski-Suomen alueella. Jälkihuollon saralla tehtävään ammatilliseen yhteistyöhön ja eri tahojen sitoutumiseen liittyy myös ongelmia, joihin jatkossa tulisi perehtyä tarkemmin arvioinnin ja tutkimuksen avulla.