Yrittäjyyden lyhyt oppimäärä : tapaustutkimus yrittämisestä Suomessa vuosina 1987-1994

Abstract

Tutkin pienyrittämistä ja pienyrittäjää vuosina 1987-1994, jolloin Suomi nousi kasinotalouden aallonharjalle, viipyi siellä hetken ennen syöksymistään laman kurimukseen. Toimin tuona aikana yrittäjänä ja kirjoitin kokemuksistani omaelämkerrallisen tarinan. Tarinani on osa aineistoani. Käyn sen avulla dialogia yrittäjyystutkimuksen, aikaa koskevan tutkimuksen ja kirjoittelun kanssa. Tarkastelen yrittäjyyttä sen sisältä näkökulman kuitenkin avautuessa ulos yhteiskuntaan. Koska omaelmäkerrallisen tarinani rooli on tutkimuksessa keskeinen, tarkastelen aluksi omaelämäkerrallisen kirjoittamisen ehtoja ja pohdin miten voin asettua omaksi tutkimuskohteekseni. Tämän jälkeen tarkastelen yritykseni perustamisen ajankuvaa ja yrityksen perustamisprosessia. Tämän jälkeen pureudun yritykseni aktiivisen toiminnan ajan ja sen lopettamisen diskursseihin. Työni on diskurssianalyyttinen autoetnografia pienyrittäjän arjesta. Yrityksen perustamistarinan diskurssit ovat vakuuttuminen ja vakuuttaminen: yrittäjän vakuuttauduttava yrittäjäriskin kannattavuudesta ja vakuutettava ympäristönsä olemassaolonsa oikeutuksesta. Toimintatarinaa kuvaavat sitoutumisen ja optimismin, arjen epävarmuuden, henkilökohtaisuuden kirouksen ja vapauden paradoksin diskurssit. Lopettamistarinassa nousee keskiöön epäonnistumisen sankaruus. Yrittäjyys ja yrittäjä näyttäytyvät tutkimukseni valossa pikemminkin arkiselta puurtamiselta kuin yrittäjyystutkimusten ja talouselämän lehtien valokeilaan nostamilta miehisen vapauden areenalta ja mystifioidulta sankarilta. Yrittäjä on ennen muuta työn sankari. Lopun pohdinnassa kysyn mitä olemme oppineet? Yrityksen ja yrittäjän menestystekijöiden selvittäminen ei mielestäni ole onnistunut toivotulla tavalla. Yhä edelleen yrityksistä noin puolet lopettaa toimintansa viiden vuoden jälkeen. Voisiko epäonnistumisen syiden tutkiminen pidentää näiden yritysten elinikää? Suomalaisen laman yhtenä syynä pidetään kasinotaloutta eli sijoitustoimintaa, jossa raha ei edes käy tuotannossa. Tämä raha oli hyvin useassa tapauksessa lainarahaa.Tyypillistä oli myös markkinoiden ylikuumeneminen ja sen mukanaan tuoma korkea inflaatio. Kun nämä samat merkit taas näkyvät kansantaloudessa, kysyn olemmeko oppineet mitään?