Kielteinen suhtautuminen syntymäkuurojen lasten sisäkorvaistuteleikkauksiin

Abstract

Tutkielman aiheena on syntymäkuurojen lasten sisäkorvaistuteleikkaukset. Lääketieteellinen teknologia on kehittänyt sisäkorvaan leikattavan istutteen, jonka avulla on pyritty sähköisesti stimuloimaan kuulohermoa. Toimenpide on vielä suhteellisen uusi ja täydellistä kuuloaistia ei voida istutteen avulla vielä taata. Kuurojen yhteisö on suhtautunut toimenpiteeseen hyvin kriittisesti. Monet kuurot kokevat sisäkorvaistuteleikkaukset loukkaavina ja kuurojen yhteisöä syrjivinä toimenpiteinä. Myös toimenpiteen kokeellinen luonne on ollut kritiikin kohteena. Tässä tutkielmassa tarkastelen kuurojen yhteisön kielteistä suhtautumista toimenpiteeseen tarkemmin. Selvitän minkälaisilla argumenteilla kuurojen yhteisön jäsenet perustelevat kielteisen kantansa. Aineisto koostuu eripituisista mielipidekirjoituksista jotka ovat peräisin sekä lehtien että internetin mielipidepalstoilta. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysia, jonka avulla on koottu ne argumentit, joiden avulla kielteistä kantaa sisäkorvaistuteleikkausiin perustellaan. Aineistossa esiintyy viisi eri perustelua kielteiseen suhtautumiseen. Ensimmäinen on ajatus sosiokulttuurisesta kuuroudesta, jonka mukaan kuurous ei ole lääketieteellisiä toimenpiteitä vaativa tila vaan inhimillisen varieteetin ilmentymä. Toinen perustelu on käsitys sisäkorvaistutteesta lääketieteen asiantuntijoiden vallan ilmentymänä eli medikalisaation tuloksena. Kolmas perustelu pohjaa toimenpiteeseen liittyviin leikkausriskeihin eli leikkauksen jälkeiseen kuntoutusprosessiin sekä mahdollisiin itsetunto- ja identiteettiongelmiin. Neljäs perustelu on toimenpiteen kokeellinen luonne ja puutteelliset tutkimustulokset. Viimeisen perustelun mukaan toimenpide on lapsen oikeuksien vastainen. Kielteiset perustelut jakautuvat aineiston pohjalta kahteen perustavampaan näkökulmaan. Ensimmäisen näkökulman mukaan koko ajatus kuurouden parantamisesta on turha ja toinen suuntaus taas painottaa toimenpiteen tarpeettomuuden sijaan sen teknologisia puutteita ja istutteen epäluotettavaa toimivuutta. Myös argumentointi viittomakielen tärkeyden puolesta on vahvasti esillä, mutta tosin vain sivuargumenttina kahden vallitsevan suuntauksen ohella. Aineiston pohjalta voidaan todeta, että kielteinen suhtautuminen ei koostu yksittäisistä ja toisistaan erillisistä argumenteista, vaan kielteinen kanta koostuu monista eri perusteluista, jotka yhdessä muodostavat syyn kielteiseen suhtautumiseen.