Laulettua perinnettä : akatistos Jumalansynnyttäjälle ortodoksisuuden ja ylistyslaulujen kontekstissa

Abstract

Pro gradu –tutkielmassani tarkastelen perinnettä tekijyyden ja yhteisöllisen muistin - yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden – kautta. Perinne elää yhteisössä sen yksittäisten jäsenten muistellessa ja toistaessa sitä yhdessä toimien. Samalla he uudistavat sitä tullen siitä osallisiksi. Näin he ovat yhtä aikaa perinteen eläväksi tekijöitä, sen kokijoita ja uuden perinteen luojia. Eurooppalainen kristillinen kulttuuri näkyy mm. uskonnollisen runouden ylistyslauluissa. Erityisesti Neitsyt Mariaan liittyvä ylistysperinne on vanhaa ja yhteistä yleiseurooppalaista kulttuuria, joka edelleen elää ja voi hyvin ortodoksisuudessa ja roomalaiskatolisuudessa. Tässä työssä tarkastelun kohteena on perinteen näkyminen Neitsyt Marian ylistyslauluissa. Keskityn tarkemmin ortodoksiseen ylistyslauluun Akatistos Jumalansynnyttäjälle. Tämä veisu on vaikuttanut laajasti muihin saman Neitsyt Mariaan liittyviin teksteihin. Analysoin työssäni sitä, millaiset perinteet näkyvät tässä runossa ja miten. Selvitän lisäksi runon syntyprosessia, siihen liittyviä yksityiskohtia sekä sen sijainnin kirjallisuuden lajien joukossa. Akatistokseen liittyy kiinteästi sen kokonaisvaltaisuus; se ei ole pelkkä teksti, vaan nimenomaan laulettava teksti, joka täytyy kokea voidakseen ymmärtää sitä enemmän. Näin runon tarkasteluun kuuluu myös ortodoksisen kirkkomusiikin olemuksen ymmärtäminen. Se, kuten runon teksti, havainnollistaa yhteisöllisen muistin prosessia: yhteisön yksilöittensä kautta muokkaa sille merkityksellistä muistettavaa perinnettä, kunnes se saavuttaa täydellisyyden – sen jälkeen yhteisö aktiivisesti säilyttää sen toistamalla sitä ja tekemällä sen siten eläväksi. Akatistos Jumalansynnyttäjälle –veisun alkukieli on kreikka. Runo on käännetty suomeksi 1930-luvulla kirkkoslaavista ja myöhemmin käännöstä on tarkastettu 1980-luvulla. Nämä molemmat käännökset ovat mukana tutkielmassani, vaikkakin keskityn uudempaan käännökseen.