The nature of security and risk in complex socio-technical systems : a partial application of Critical Systems Heuristics (CSH) to Finnish Security Strategy for Society (YTS)

Abstract

Tämä tutkimus selventää suhteita turvallisuuden, riskien sekä kompleksisten sosio-teknisten järjestelmien välillä. Käsittely tapahtuu pääosin yhteiskunnallisella tasolla, mutta eri järjestelmiä ja niiden yleisiä sekä teoreettisia perusrakenteita tarkastellaan kokonaisuuden ymmärtämiseksi paremmin. Samalla pyritään parantamaan käsitystä niistä monista yhteisvaikutuksista joita eri järjestelmillä on toisiinsa ja miten ne vaikuttavat turvallisuuteen. Turvallisuus on tunnistettu olevan suhteellista ja käyttäytyvät eri tavalla todellisissa avoimissa järjestelmissä ja avoimessa järjestelmien ympäristössä, verrattuna yksinkertaisiin järjestelmiin.

Teknologia on alati läsnä nykyaikaisissa kehittyneissä yhteiskunnissa, joihin Suomikin kuuluu. Siksi verkottuneita digitaalisia teknologioita ja niiden kehitystä on tarkasteltava samanaikaisesti sosiaalisten näkökohtien ja toimintojen kanssa. Koska turvallisuus on subjektiivinen asia, seuraa kysymys siitä, miten sitä tuotetaan ja hoidetaan sosiaalisin – usein poliittisin – ja teknisin keinoin. Maailmassa, jossa aina ajatellaan turvallisuutta ja riskejä, ja jossa turvallisuus usein nähdään tai saadaan näyttämään ehdottomalta ja kiistattomalta, kontrolli turvallisuudesta on vähemmän ja vähemmän niiden käsissä, jotka viime kädessä kärsivät niistä aiheutuvat haitat. Tutkimuksessa käsitellään myös miten järjestelmät voivat vaikuttaa kielteisesti turvallisuuteen sekä miten niitä käytetään hyödyn tavoittelussa siirtämällä kustannuksia ja kasvavia riskejä yhteiskunnan harteille.

On luotu peittävä diskurssi, jolla estetään sekä kansalaisia määrittelemästä itsenäisesti niitä riskejä joille he ovat valmiit altistamaan itsensä, että uskotellaan asiantuntijaryhmän – valtiollisen tai ei – olevan ainoa oikea lähde, jonka tulisi määritellä, mikä on parasta ihmisille. Tätä dekonstruoidaan tulkitsemalla Suomen yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa (2010), käyttäen sovellettua versiota Critical systems heuristics menetelmän rakenteista, tuoden esiin joitain taustalla olevia olettamuksia. Analyysi asiakirjasta osoittaa, että monimutkaisessa sosio-teknisessä järjestelmässä on useita vaikutusväyliä, jotka vaikuttavat päätöksiin turvallisuudesta ja riskeistä, ja että yksilö ei ole keskeisin hyötyjä turvallisuus ja valmiusjärjestelyjen järjestelmistä tällä hetkellä.

---

This thesis explores the relations of security, risk, and to some extent safety, in complex sociotechnical systems. Focus is mostly on the societal level, but basic and theoretical structures of systems in general are looked at while trying to increase the understanding about the multitude of interactions that various systems have to each other and how those affect security. Security is identified to being relative and behaving differently in real open system environment when compared to simple systems.

Technology is ubiquitous to a modern developed society, and Finland is one of them. This is why digitised and networked technology and its development need to be looked at the same time as social aspects. As security is a subjective matter, it becomes a matter of how it is managed in social – often political – and technical means. In a world that is constantly thinking of security and risks, where security is often seen or made to seem as absolute and unquestionable, control is less and less in the hands of those who pay the burden for it. It is discussed how systems may be counter productive to security as well as be used to create profit while transferring the costs as even greater risks to the society.

There is a façade of discourse that both precludes citizens from defining on their own which risks they are willing to expose themselves to, and creates the illusion that a group of experts – governmental or not – is the one and only source that should be trusted to define what is best for people. This is deconstructed by reading Finnish government's Security Strategy for Society (2010) while applying a version of Critical Systems Heuristics as framework, for bringing forth some of the underlying assumptions. Analysis of the document shows that in a complex sociotechnical system there are several avenues of influence that affect decisions concerning security and risk, and that an individual is not the central benefiter of the security and preparedness systems at the moment.