Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella Yhdysvaltain ulkoministeri James F. Byrnesin Stuttgartissa syyskuussa 1946 pitämää puhetta illokutionäärisen uudelleentulkinnan keinoin. Tavoitteena ei ole niinkään puhetekstin tuottamien empiiristen seurausten (perlokuutioiden), vaan niiden aiheuttamien tekojen sisällön (illokuutioiden) analyysi. Puheaktiteorian ajatus puhumalla tekemisestä johtaa pohtimaan, mitä ulkoministeri todella teki sanoessaan mitä sanoi. Metodologisella valinnalla halutaan korostaa erityisesti Quentin Skinnerin esiin nostamaa puhujan intentionaalisuutta, mikä puheaktiteorian valossa johtaa kysymyksiin
puheen oikeasta kontekstista. Tarkoituksena on siis selvittää Stuttgartin puheen merkitystä sen omassa ajallisessa ja paikallisessa kehikossa. Kontekstuaalinen kehikko on ennen kaikkea kielellinen ja puheaktit nousevatkin tässä yhteydessä vastaamaan puhujan merkittäviksi asettamiin kysymyksiin.
Metodologinen valinta on kiistatta nähtävissä myös osana objektiivisuuspyrkimy
ksiä. Tavoite tutkia tekstiä ”oikeassa” kontekstissaan eräänlaisena retorisena siirtona vaatii analysoimaan aikaisemman tutkimuksen suhtautumista tekstiin ja sen tapaa sijoittaa teksti erilaisiin
kontekstimaailmoihin. Eri tutkijoiden tulkitsemana puheesta on nostettu esiin erilaisia merkityksiä ja intentioita, mikä ymmärrettävästi johtuu sekä kontekstualisointiin liittyvistä valinnoista että valinnoista, joilla puheen tulkinta on lukittu yhteen koko puheen kattavaan argumenttiin tai sanomaan. Puheaktiteorian valossa halutaan väittää, että Stuttgartin
puhetekstikin on nähtävissä joukkona lukuisia puhetekoja, joilla erillisinä tai osana kokonaisuutta voi olla erillisiä merkityksiä ja intentioita. Totaalisten tulkintojen sijaan tämän tutkimuksen kontribuutio onkin pyrkimyksessä eräänlaisten ”ideaalityyppien” tarjoamiseen tutkimuksen heuristisina välineinä. Karkea typologisointi wilsonismin, progressivismin, amerikanismin, Jaltan aksioomien, antikommunismin, turvallisuuspolitiikan, Yhdysvaltain sisäpolitiikan, liittoutuneiden sotakorvauspolitiikan ja aluepolitiikan suhteen pyrkii lähestymään
Byrnesin intentioita osoittamalla erilaisia mahdollisten maailmojen perspektiivejä.
Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, ettei Stuttgartin puhetta voi pitää yksiselitteisesti kylmän sodan tekstinä. Päinvastoin tekstin illokutionäärinen uudelleentulkinta osoittaa joukon aidosti mahdollisia intentioita, jotka ennemminkin ohjaavat tarkastelemaan tekstiä toisaalta Yhdysvaltain sisäpoliittisena, toisaalta sotakorvauskysymyksiin liittyvänä aluepoliittisena
tyyppinä.
...
