Tämä pro gradu –tutkielma tarkastelee ranskalaisen kirjailijan Alphonse Daudet'n (1840-1897) tarinakokoelman Les Lettres de mon moulin (1869, suom. Tarinoita myllyltäni) fiktiivistä maailmaa verraten sitä tarinan (conte) genrelle tyypilliseen fiktiiviseen maailmaan. Lundquistin (1990) mukaan kaunokirjallisuudessa fiktiivinen maailma hahmottuu kolmen peruselementin, henkilöhahmojen, tapahtumapaikkojen ja ajan, muodostamana. Tarinan genressä keskeistä sisältöä ovat tapahtumat ja tämän tähden, ja näin etenkin kansantarinoissa, saattavat nämä fiktiivisen maailman elementit jäädä vain vähän kehitellyiksi. Tarinan genren kuvaus tässä työssä perustuu pitkälti Demersin ja Gauvinin (1976) määritelmään sekä Simonsenin (1984) julkaisuun.
Tarinaa kerrottaessa kertojalla on tiettyjä käytänteitä, joilla herättää mielenkiintoa lukijassa/kuulijassa ja rajata tarinan maailma omaksi todellisuudekseen. Kirjailija Daudet käytti tyypillisesti tarinan genreen kuuluvaa tapaa vahvistaa tarinan uskottavuutta
esittämällä todistajia tapahtumille. Teos sisälsi myös avausjakson, joka toimi lukijalle johdantona teoksen fiktiiviseen maailmaan. Les Lettres de mon moulin- kokoelman kertomuksista ei hahmottunut yhtä fiktiivisen maailman mallia, joka ilmenisi kaikissa kertomuksissa, mikä kuvastaa osaltaan sitä, että kokoelma sisältää kirjavan joukon kertomuksia. Osa kertomuksista oli sisältönsä puolesta lähellä tarinan genreä (’La Chèvre de M. Seguin’ ) näissä oli esim. eläimiä henkilöhahmoina. Toisaalta kokoelmassa oli myös realistissävytteisiä kertomuksia (’Les Vieux’, ’Le Phare des Sanguinaires’), joissa keskeistä oli tilanteiden tai paikkojen kuvaukset sekä kertojan sisäisen maailman kokemukset. Henkilöhahmojen osalta tutkituista kertomuksista voidaan sanoa, että ne olivat vähemmän kompleksisia eli niistä esitettiin vain harvoja luonteenpiirteitä eivätkä henkilöhahmot juuri kehittyneet tarinan edetessä. Tapahtumapaikkojen osalta tutkitut kertomukset sisälsivät tavallisesti laajahkoja kuvauksia, joilla oli merkitystä esim. paikallisten olojen kuvauksina tai henkilökohtaisesti kertojalle. Ajan elementin merkitykset vaihtelivat kertomuksissa ja joissakin kertomuksissa tapahtumat sijoittuivat tietylle aikakaudelle (’La Mule du Pape’), toisissa taas ajan elementillä oli vähemmän merkitystä (’La Chèvre de M. Seguin’) tai tapahtumat osuivat Daudet'n aikaan.
Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota siihen, millaisia sisältöjä tarina (conte)- käsite sai kirjailijan Daudet'n käyttämänä. Kirjailija itse nimitti tarinoiksi niin tarinan genrelle tyypillisiä piirteitä omaavia kertomuksia kuin myös selkeästi perinteisen tarinan genrestä poikkeavia kertomuksia, jotka lähenevät realistista novellia, mikä ilmeni erityisesti kun analyysi sivusi myös Contes du lundi- teosta.
...
