Suomen Metsästäjäliiton rooli vuoden 1962 metsästyslain valmistelussa

Abstract

Vuonna 1962 Suomessa hyväksyttiin uusi metsästyslaki, jonka seurauksena koko metsästysorganisaatio uudistui. Lain myötä perustettiin metsästäjien omatoimisuuteen perustuva Metsästäjäin Keskusjärjestö, joka sai tehtäväkseen metsästyksen ja riistanhoidon käytännön järjestelyn Suomessa. Muutkin lain muutokset merkitsivät suuria uudistuksia metsästysasioissa. Lain valmistelu aloitettiin virallisesti vuonna 1947 asetetun Louekarin metsästyslakikomitean myötä ja valmistelu vaati toisenkin komitean asettamista. Lisäksi osa metsästäjistä oli toivonut lain uudistamista jo nopeasti edellisen, vuoden 1934 metsästyslain, voimaantulon jälkeen. Pitkä valmistelu oli monivivahteinen prosessi ja tässä tutkimuksessa tarkastellaan tämän valmisteluprosessin vaiheita ja miten lakiesitys lopulta hyväksyttiin. Vuonna 1921 perustettu Suomen Metsästäjäliitto oli toiminut ennen vuoden 1962 metsästyslakia eräänlaisessa puolivirallisessa asemassa. Se oli metsästäjien itsensä luoma vapaaehtoisorganisaatio, jolle valtiovalta oli kuitenkin antanut erilaisia tehtäviä metsästysasioiden käytännön järjestelyä varten. Ennen lakimuutosta Metsästäjäliitto toimi maan tärkeimpänä metsästysalan järjestönä ja metsästäjien edunvalvojana. Asemastaan johtuen se ei voinut jäädä lakivalmistelun sivustakatsojaksi, vaan se pyrki aktiivisesti olemaan lakivalmistelussa mukana ja teki tiivistä yhteistyötä metsästysasioista vastanneen maatalousministeriön kanssa. Koska liitto ei kuitenkaan voinut päättää lain sisällöstä, se pyrki saamaan ehdotuksiaan uuteen lakiin eräänlaisen painostustoiminnan kautta. Tutkimuksen rakenne on kronologis-temaattinen. Ensin tarkastellaan kronologisesti, millainen oli metsästyslain valmisteluprosessi, miten laki lopulta hyväksyttiin ja missä muodossa. Erityishuomiota kiinnitetään siihen, millaisia teemoja Metsästäjäliitto pyrki saamaan uuteen lakiin ja miten yrityksissään onnistui. Tämän jälkeen selvitetään temaattisesti, millaista painostustoimintaa Metsästäjäliitto käytti pyrkiessään vaikuttamaan uuden lain sisältöön. Painostuskeinot eritellään ja luokitellaan hyödyntäen aikaisempien tutkimuksien painostusryhmäteoriaa ja painostuskeinojen luokittelua. Varsinaiset painostuskeinot jaotellaan välillisiin ja välittömiin sekä lisäksi tarkastellaan Metsästäjäliiton järjestöllisiä painostusedellytyksiä. Yleisesti ottaen tutkimuksessa selvitetään, mikä oli Suomen Metsästäjäliiton rooli lain valmistelussa. Lisäksi tutkimuksessa hahmotellaan suomalaisen metsästyksen ideologista sisältöä vuosina 1947−1962. Metsästäjäliiton toiminnan kautta tarkastellaan, mitkä toimintatavat olivat tärkeitä metsästystoiminnassa tarkasteluajanjakson aikana ja miksi juuri näitä toimintamalleja painotettiin. Samalla hahmotellaan metsästäjien suhtautumista luontoon ja eläimiin, erityisesti riistaan ja ns. vahinkoeläimiin. Tutkimuksen lähteinä on käytetty Suomen Metsästäjäliiton arkistoa, useita virallisjulkaisuja ja metsästysalan lehdistöä vuosilta 1947−1962.