Pro gradu -työssä tutkitaan postikorttien keräilyä ja sen metodeita sekä etsitään määritelmä taidepostikortin käsitteelle. Tutkimus on toteutettu kokoamalla aineisto postikorttikeräilijöille lähetetyistä kyselylomakkeista, kahdesta postikorttikeräilijän haastattelusta sekä aihetta koskevasta artikkelilähteestä. Tutkimustulokset on saatu analysoimalla aineistosta saadut tiedot etsimällä yleisimpiä piirteitä postikorttikeräilystä ja siinä käytetystä metodiikasta. Lähdekirjallisuutta on käytetty analyysin ja määritelmien tukena. Myös taidepostikortin käsitteelle on koottu määritelmä aineistosta saatujen tulosten ja lähdekirjallisuuden avulla. Lisäksi taidepostikortteihin liittyen on tutkittu yleisimpiä taideaiheita postikorttikeräilijyydessä.
Tutkimuksessa käsitellään postikorttikeräilyn aloittamisen ja aihevalintojen taustoja sekä tutkitaan tapoja, joilla postikorttien keräilyä käytännössä harrastetaan, esimerkiksi kuinka kokoelmaa rajataan, kuinka kortteja järjetellään ja kuinka kok
oelma rakennetaan ja säilytetään. Lisäksi tutkimus antaa tietoa postikorttiyhdistyksistä ja esittelee kolme erilaista esimerkkikokoelmaa. Taidepostikorttia käsittelevä osa tutkii taidepostikortin määritelmää kootun aineiston valossa sekä myös suhteessa institutionaaliseen taideteoriaan ja postikortin hankintapaikan merkitykseen määritelmässä.
Saatujen tulosten mukaan postikorttikeräily on harrastus, joka antaa keräilijälleen hallinnan ja pystyvyyden tunteita ja luo sosiaalisia suhteita esimerkiksi keräily-yhdistysten kautta. Postikorttikeräilyn metodiikka on tutkimuksen keräilijöiden keskuudessa perusteiltaan samanlaista, siihen kuuluvat kaikilla aiheiden ja kokoelmien rajaamisperusteiden määrittely, erilaisten järjestelyperiaatteiden käyttö korttien sijoittelussa kokoelmassa sekä konkreettinen kokoelman rakentaminen kansioihin sisällysluetteloineen, kuvateksteineen ja korttien kiinnitystekniikoineen. Eroja metodiikkaan tuovat erilaiset korttien aiheet, niiden laajuudet ja rajausperusteiden tiukkuudet sekä se, onko kokoelma tarkoitettu kilpailukokoelmaksi vai omaksi iloksi. Rahan ja ajankäyttö ei ollut suorassa suhteessa toisiinsa, ne vaihtelivat suuresti keräilijästä riippuen.
Tutkimuksen tulosten perusteella taidepostikortiksi käsitetään yleisimmin sellainen postikortti, jossa on taiteilijan tekemä, alkuperäisesti postikortiksi suunniteltu työ. Mieluiten kortin tulee olla myös signeerattu.Taidepostikortilla on myös vaihtoehtoisiamääritelmiä sen mukaan, kuinka tiukka näkemys määritelmän antajalla on taiteesta. Ostopaikka ei enemmistön mielestä vaikuta määritelmään, joten institutionaalista taideteoriaa ei voi määrittelyssä soveltaa. Taideaiheiden keräily postikorttikeräilyssä keskittyy yleisimmin jonkin taiteilijan tuotantoon, harvemmin tietyn taideaiheen- tai taidelajin keräämiseen, esimerkiksi kuvanveistoaiheisiin kortteihin. Pohjanmaan Postikorttiyhdistykseltä saatujen tietojen mukaan yleisimmin taideaiheisista korteista kerätään tunnettujen suomalaisten korttitaiteilijoiden, kuten Martta Wendelinin, tuotantoa.
...
