Idealismia vai reaalipolitiikkaa? : Indonesiassa toimineiden suomalaisdiplomaattien näkemykset kansainvälisistä suhteista 1950-luvun lopusta 1980-luvun alkuun

Abstract

Työssäni tutkin Indonesiassa toimineiden suomalaisdiplomaattien poliittista raportointia Indonesian ulkopolitiikkaan ja ulkopoliittiseen ympäristöön liittyen. Tutkimusta varten on käyty läpi suomalaisdiplomaattien tuottama poliittinen raportointi ensimmäisestä Indonesiaan sivuakkreditoidusta lähettiläästä vuodesta 1958 alkaen lähdeaineiston hakuhetkellä ulkoministeriön arkiston salassapitomääräysten mukaiseen viimeiseen julkiseen vuoteen 1985 saakka. Poliittisen raportoinnin voi katsoa olleen edustustopäällikköjen eli suurlähettiläiden tärkein tehtävä. Heidän tehtävänään oli raportoida kohdemaansa sisäpoliittisista tapahtumista, mutta samalla myös sen ulkopolitiikasta sekä ulkopoliittisesta ympäristöstä.

Vaikka Indonesia ei vielä tutkimuksen käsittelemällä ajanjaksolla ollut Suomelle kovinkaan läheinen kumppani maiden välisissä suhteissa, tarjosi Jakartassa sijaitseva edustusto mielenkiintoisen työympäristön kylmän sodan taustaa vasten: Kaakkois-Aasiassa tapahtui poliittisesti paljon kylmän sodan aikana ja se muodostui kahden suurvallan, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen, vaikutusvaltakamppailun näyttämöksi. Tutkimuksen kohteeksi valikoitui neljän diplomaatin kirjoittamat poliittiset raportit, koska ne olivat analyyseiltään syvällisiä ja muuhun lähdeaineistoon verrattuna laajamittaisia.

Raportoinnin analysoimisessa on kaksi tavoitetta: sen tarkkuutta pyritään arvioimaan kontekstoimalla analyysit historiallisesti myöhemmän historiantutkimuksen valossa; sen lisäksi raportoinnin ikään kuin luonnetta selvitetään kahdesta kansainvälisten suhteiden tutkimuksen kantasuuntauksesta – realistisesta ja idealistisesta suuntauksesta – luodun ideaalityypin avulla. Metodologisesti ja aihepiiriltään työ on näin ollen ehkä lähimpänä mikrohistorian kenttää, ja samalla se myös hyödyntää kansainvälisten suhteiden yhteiskuntatieteellistä lähestymistapaa. Mikrohistoriallista työ on nimenomaan siksi, että tutkimuksen kohteena ovat neljä ns. tavallista virkamiestä, toisaalta kuitenkin laajemmassa mittakaavassa katsottuna työ on myös Suomen ulkoasiainhallinnon toiminnan historiallista tutkimusta.

Tutkimuksessa analysoitujen diplomaattien voidaan katsoa onnistuneen tuottamaan tarkkoja analyysejä Indonesian ulkopolitiikasta sekä sen ulkopoliittisen ympäristön tapahtumista. Lähettiläät onnistuivat arvioimaan tapahtumia myös laajemmassa kontekstissa kylmän sodan taustaa vasten ja tuomaan esille yksittäisten tapahtumien implikaatiota kylmän sodan suurvaltapolitiikalle. Lähettiläiden näkemyksistä löytyi sekä reaalipoliittisia, mutta myös idealistisia sävyjä omaavia tulkintoja kansainvälisistä suhteista. Koko lähdeaineistoa laajasti arvioiden on kuitenkin todettava, että tutkitut lähettiläät olivat raportointinsa laadun osalta edustavinta ryhmää lähettiläistä, sillä varsin usein lähettiläät tyytyivät vain tuomaan julki hankittuja tietoja analysoimatta niitä syvällisemmin. Tämä havainto herättääkin kysymyksiä mahdollisen jatkotutkimuksen aiheeksi; voitaisiin esimerkiksi tarkastella muiden valtioiden diplomaattien poliittisia raportteja ja arvioida sitä, millainen koulutus on mahdollisesti tarkoituksenmukaisin poliittisen analyysin laadun kannalta.