Moraalinen ja metafyysinen paha : vapaus ja pahuus Immanuel Kantin ja F.W.J. Schellingin filosofiassa

Abstract

Selvitän pro gradu-tutkielmassani saksalaisten idealistien Immanuel Kantin ja F.W.J. Schellingin käsityksiä vapaudesta ja pahuudesta. Esitän että Kant ja Schelling lähestyvät vapautta ja pahaa hyvin erilaisten oletusten pohjalta ja päätyvät siten erilaisiin lopputuloksiin. Toisaalta Kantilla ja Schellingillä on myös yhteinen oletus siinä, että näkevät vapauden tehdä pahaa ilman redukstiota kausaalisiin selityksiin välttämättömäksi ihmisen tahdonvapaudelle. Kantille keskeinen lähtökohta on ihminen ”kahden maailman kansalaisena”. Kant käsittää luonnon, johon ihminenkin kuuluu, täysin kausaalis-mekaanisena kokonaisuutena. Siten ihmisen vapauden täytyy Kantin mukaan perustua sille, että ihmistä voidaan ajatella myös luonnosta riippumattomana järkiolentona. Koska luonnossa ei vapautta eikä siten moraalia, hyvä ja paha ovat Kantin mukaan ainoastaan järjelliseen ihmismieleen liittyviä käsitteitä. Kant näkee pahuuden ihmisluontoon perustavasti juurtuneeksi subjektiivisten halujen ja yleispätevän järjen ristiriitaisuudesta nousevaksi taipumukseksi. Schelling ei sen sijaan hyväksy Kantin näkemystä luonnon ja ihmisjärjen erosta. Schellingin mukaan koko luonto on tarkoituksenmukainen, eikä siten pelkästään kausaalis-mekaaninen. Tästä johtuen Schelling ajattelee hyvän ja pahankin olevan läsnä jossain muodossa jo luonnossa ennen ihmistä. Toisin sanoen Schellingin käsitys pahasta on metafyysinen. Päädyn lopputulokseen, että Kantin ja Schellingin erimielisyydet vapauden ja moraalisuuden luonteesta eivät ole yhteensovitettavissa koska ne perustuvat erilaisille metafyysisille näkemyksille. Koska Schellingin näkemys metafyysisestä pahasta pitää kuitenkin sisällään myös ihmisten moraalisen pahan, jää tutkielman aihepiirin ulkopuolelle mahdollisen jatkotutkimuksen selvitettäväksi, onko Kantin näkemystä moraalisesta pahasta mahdollista sovittaa ainakin joltain osin osaksi schellingiläistä näkemystä metafyysisestä pahasta. En pyri myöskään ottamaan kantaa Kantin tai Schellingin maailmankuvan totuudellisuuteen. Sen sijaan esitän, että Kantin maailmankuva on lähempänä nykyisin yleensä totena pidettyä näkemystä. Tästä huolimatta, tai juuri tämän takia esitän myös joitakin perusteita Schellingin näkemysten puolesta.