Anorektinen teksti : anoreksian esittämiskeinot Kira Poutasen romaanissa Ihana meri

Abstract

Käsittelen tutkimuksessani Kira Poutasen romaania Ihanaa merta (2001) anoreksian kuvaajana. Hypoteesini on, että Ihanassa meressä sekä sisältö että tekstinrakenne esittävät anoreksiaa. Tästä ajatuksesta on lähtöisin myös työn nimi ”anorektinen teksti”. Kun teksti esittää anoreksiaa, se muuttuu sen kaltaiseksi – siitä on siis löydettävissä anoreksian käyttäytymismalleja. Tällainen anorektinen käyttäytymismalli on esimerkiksi pyrkimys niukkuuteen, joka anorektisessa käytöksessä tulee esiin syömisen vähentämisenä ja laihtumisen maksimoimisena. Tekstin tasolla niukkuus esiintyy puolestaan tekstimateriaalin vähenemisenä.

Tärkeitä lähtökohtia tutkimukselleni ovat päiväkirjafiktiotutkimus, toiston tutkimus, kuvallisuus sekä psykologinen ja psykiatrinen tieto anorexia nervosasta eli laihuushäiriöstä. Muodostaessani käsitettä anorektinen teksti ja tutkiessani Ihanaa merta tästä näkökulmasta hyödynnän näitä edellä mainittuja tutkimussuuntia.

Toiston esiintyminen romaanissa, kuvallisuuden keinot ja päiväkirjaromaanimuoto tekevät tekstistä anorektista: Toisto kuvaa muun muassa anorektista kontrolloivaa ja pakko-oireista käyttäytymistapaa. Päiväkirjaromaanimuoto puolestaan muun muassa tiivistää romaanin tekstimateriaalia. Lisäksi numeroiden ja erilaisten listausten esittäminen tiivistää Ihanan meren tekstiä.

Kuvallisuudenlajit ja ne kielikuvat, joita romaanissa käytetään, yhtenevät anorektisen kokemustiedon kanssa ja luovat kuvaa anoreksiasta. Romaanissa kuvataan paljon naiseutta ja ruokaa – molempia usein negatiivisesti. Usein anoreksia yhdistetään kokemustiedossa uskonnollisuuteen ja tähän kontekstiin myös Ihanan meren kielikuvissa se usein yhdistetään. Kuvallisuuden lähtökohtana romaanissa käytetään Edith Södergranin runoa ”Ihmeellinen meri”, joka yhdistyy intertekstuaalisesti Ihanaan mereen. Erityisesti Södergranin runoa hyödynnetään Ihanassa meressä meriallegorioissa, jotka esiintyvät pitkin romaanin kulun. Käytänkin kyseistä runoa ja Södergranin Runoja-kokoelmasta tehtyä tutkimusta tulkintani apuna. Romaanista on löydettävissä myös muita intertekstuaalisia viittauksia, joita sivuan tutkimuksessani.