Muuttuvat tilat, muuttuvat(ko) ajattelutavat : näkökulmia design-ajatteluun ja pedagogiseen muutokseen kielenopetuksessa

Abstract

Uudet teknologiat ja oppimiskäsitysten kehittyminen ovat luoneet edellytykset kielenopetuksen käytänteiden muutokselle, ja ympäröivän maailman monimediaistuminen on luonut kielenopetukselle ja -oppimiselle uuden ympäristön, sillä tavat käyttää kieltä ovat muuttuneet. Kieltä opitaan yhä enenevässä määrin informaaleissa oppimisympäristöissä. Viimeaikainen tutkimus (esim. Luukka et al. 2008) on tuonut esiin, että koulun ja vapaa-ajan teksti- ja mediamaailmat eroavat huomattavalla tavalla toisistaan, eivätkä ne opetuksessakaan sidostu toisiinsa. Muutosta opetuksen käytänteissä on siis tapahtunut vähän.

Tässä työssä pedagogista muutosta tarkastellaan design-tutkimuksen avulla sekä opettajankoulutuksen että kielenopetusorganisaation näkökulmista. Tutkimuksen lähtökohtana on rakentaa ymmärrystä siitä, miten design-lähestymistavalla voidaan luoda vuoropuhelua opetuksen ja tutkimuksen välillä. Ymmärrystä pedagogisesta muutoksesta rakennetaan tarkastelemalla opetukseen liittyviä ajattelutapoja pian valmistuvien opettajien pedagogisten opintojen aikana ja työssä olevien opettajien oman työnsä kehittämisen aikana.

Tutkimuksessa kehitetään myös uusia opetuksen ja arvioinnin käytänteitä, jotka palvelevat sekä opettajien että opiskelijoiden tarpeita. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten teknologiaa osana opetuksen rakenteita hyödyntäen voidaan tuoda lisäarvoa kielenopetukseen ja -oppimiseen. Tutkimus koostuu karkeasti jaettuna kahdesta osasta: ensimmäisen osan muodostaa kurssien teorialähtöinen suunnittelu ja sen raportointi, toinen osa koostuu tutkijan oman työn sekä tutkimukseen osallistuneiden opettajien ja opiskelijoiden toiminnan ja sitä ohjaavien ajattelutapojen tarkastelusta. Aineistoa on tarkasteltu laadullisen tutkimuksen menetelmin, ja tuloksia on verrattu aiempien tutkimusten kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen aineiston pohjalta muodostettuihin viitekehyksiin.

Tämän aineiston pohjalta näyttää siltä, että kahden kielenopetukseen olennaisella tavalla liittyvän kysy-myksen – miksi kieltä opitaan ja miten kieltä opitaan – välillä vallitsee ristiriita. Erilaiset mediat ovat läsnä sekä opettajien että opiskelijoiden arjessa, mutta kokemusta niiden pedagogisesti mielekkäästä käytöstä opetuksessa on vähän, ja siksi mediat eivät siirry osaksi opetuksen käytänteitä. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että verkko-opetus ja sulautettu opetus (blended learning) ovat oppijoille vieraampia opiskelun muotoja, ja niiden ottaminen kiinteäksi osaksi korkeakoulun toimintakulttuuria edellyttää neuvottelua toiminnan tavoitteista opiskelijoiden ja opettajien välillä.