Rauhan, kotimaan ja kansan etujen puolesta : rauhanomainen rinnakkaiselo ja suomalais-neuvostoliittolaiset suhteet SKDL:n äänenkannattajien kirjoittelussa vuoden 1961 noottikriisin aikana

Abstract

Tiivistelmä – Abstract Tässä tutkielmassa tarkastellaan SKDL:n eli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton sa-nomalehdistön kirjoittelua Suomen ulkopoliittiseen linjaan liittyvistä kysymyksistä vuoden 1961 noottikriisin aikana. Tavoitteena on selvittää, millainen oli ”äärimmäisen vasemmiston” käsitys poliittisesta todellisuudesta, jossa syystalvella 1961 elettiin. Tarkoituksena ei ole luoda uutta tulkintaa tai kattavaa kokonaiskäsitystä noottikriisistä, eikä SKDL:n organisaatiosta tai toiminnasta. Peruslähtökohtana on luoda käsitys siitä, miten kansandemokraatit tuottivat todellisuutta ja omaa minäkuvaansa noottikriisin viitekehyksessä.

Suomen historiankirjoituksessa tunnettu noottikriisi oli osa laajempaa poliittista kokonaisuutta, johon liittyi pitempiaikainen poliittinen kehitys Euroopassa: Neuvostoliiton Suomelle jättämässä nootissa viitattiin Saksan liittotasavallan sekä Naton sotilaallisen uhan voimistuneen niin suureksi, että YYA-sopimuksen mukaiset sotilaalliset neuvottelut ehdotettiin aloitettavaksi. Nootin todellinen piikki kohdistui kuitenkin Suomen sisäpoliittiseen tilanteeseen, sillä Neuvostoliitto halusi takeet siitä, että maiden välinen ystävyyspolitiikka jatkuisi.

Suurvallan voimakas reaktio muistutti suomalaisia geopoliittisen ympäristön asettamista realiteeteista. Nootin tiimoilta käyty julkinen keskustelu osoitti varsin hyvin sen, että kylmän sodan ideologista kamppailua käytiin myös Suomen sisällä. Poliittisten äärilaitojen näkemykset maailmanpolitiikasta sekä suomalais-neuvostoliittolaisista suhteista liittyivätkin kiinteästi idän ja lännen väliseen vastakkainasetteluun, jossa toinen osapuoli nähtiin vihollisena: sekä oikeisto että vasemmisto muodostivat retoriikassaan vastakkaiset uhkakuvan diskurssinsa.