Georgian sota on viimeisin konflikti, joka tapahtui aivan Euroopan porteilla. Siihen liittyivät myös poikkeuksellisen voimakkaat viestintäpyrkimykset sodan osapuolien – Georgian ja Venäjän – taholta. Toimitukset ympäri Eurooppaa joutuivat tekemään vaikeita päätöksiä konfliktista kertoessaan, koska sotaraportointia vaikeuttivat viestintäpyrkimysten lisäksi käytännön vaikeudet kentällä.
Tarkastelen tässä tutkimuksessa lähteiden käyttöä neljässä eurooppalaisessa laatulehdessä. Ne ovat: Frankfurter Allgemeine Zeitung (Saksa), The Independent (Britannia), Postimees (Viro) ja Helsingin Sanomat. Lähden liikkeelle kysyen, ketkä saivat äänensä kuuluviin näiden lehtien sivuilla konfliktin aikana. Mitkä olivat heidän kansallisuutensa, roolinsa ja tehtävänsä jutussa, ja mitkä saattoivat vaikuttaa lehtien lähdevalintoihin? Lisäksi tutkin, muuttuiko lähteiden käyttö sodan edetessä.
Aineistoni koostuu em. neljässä lehdessä viikon aikana – aktiiviset sotatoimet kestivät noin ajan 7. 8.– 14.8. 2008
– ilmestyneistä jutuista, jotka käsittelivät Georgian sotaa. Juttuja oli kaikkiaan 145. Metodini on sisällön erittely. Tutkimuksen viitekehyksen muodostavat gatekeeper-teoria sekä lähteiden käyttöön, propagandaan ja sotajournalismiin liittyvät aiemmat tutkimukset.
Tutkimuksen tuloksissa nousi esille myös aiemmissa tutkimuksissa todettu asia: virallisia lähteitä käytetään sotatilanteessa kaikista eniten. Tässä tosin poikkeuksena oli The Independent, joka toi esille paljon siviilien näkökulmia. Kansallisuuksista lehdet antoivat eniten palstatilaa venäläisille ja georgialaisille. Postimees-lehti erottui joukosta jättämällä eteläossetialaiset hyvin marginaaliseen asemaan ja käyttämällä paljon kotimaisia lähteitä.
Tilastollisia eroja lehtien välillä löytyi niukasti. Vain Postimees erosi kaikista muista selvästi georgiamyönteisemmällä lähteiden valinnalla. Tämä näkyi selvimmän vähäisenä venäläismyönteisten lähteiden käytössä. The Independent puolestaan käytti paljon lähteitä, joilla oli äärimmäisiä mielipiteitä puolesta tai vastaan.
Tutkimus osoitti, että maan ulkopoliittinen ilmapiiri ja sitä kautta alttius propagandalle näkyy myös lähteiden valinnassa. Tämän lisäksi löytyi todistusaineistoa siitä, että toimitusrutiineilla ja resursseilla oli vaikutusta lähteiden käyttöön. Kiinnostava ja lisätutkimusta kaipaava havainto oli se, että tabloid- ja broadsheet-lehdet olivat selvästi erilaisia. Käytännön sotaraportoinnissa tulisi tämän tutkimuksen tulosten perusteella pyrkiä käyttämään useampia kentällä toimivia toimittajia, mikäli resurssit mitenkään sallivat. Tämä lisäisi uutisoinnin tasapuolisuutta.
...
