Lihaskunto ja tasapainokyky nuorilla yksin- ja muodostelmaluistelijoilla

Abstract

Taitoluistelijoiden tasapainotutkimuksen taustalla oli ammattivalmentajien mielenkiinto selvittää yksin- ja muodostelmaluistelijoiden eroja fyysisessä suorituskyvyssä, sekä sitä kautta tasapainokyvyssä. Tutkimus suoritettiin Jyväskylässä kevään ja kesän 2010 aikana. Tutkimukseen osallistui kaksi 9-14 -ikäisten tyttöjen koeryhmää, 20 yksin- ja 18 muodostelmaluistelijaa. He suorittivat fyysisiä ominaisuuksia sisältävät kenttätestit sekä tasapainotestejä sisältävät laboratoriotestit. Kenttätesteihin kuului vauhditon pituus, 30 sekunnin istumaannousutesti, yhden jalan kyykkyjen toistomaksimitesti yhden minuutin aikana sekä eteentaivutus. Tasapainotestit suoritettiin Metitur Good Balance - ja Huber Spineforce -laitteilla, joissa oli sekä staattisen että dynaamisen tasapainokyvyn testejä. Tutkimustulokset osoittivat yksinluistelijoiden olevan fyysisesti vahvempia kuin muodostelmaluistelijat. Tasapainotestien osalta päälöydös oli se, että rotatoinnin jälkeisissä staattisen tasapainon testeissä yksinluistelijat säilyttivät asentonsa muodostelmaluistelijoita paremmin. Tutkimustulosten mukaan koeryhmän muodostelmaluistelijoiden harjoitteluun olisi hyvä lisätä fysiikkaharjoittelua, etenkin alaraajojen ja keskivartalon lihasten osalta. Useissa testeissä keskihajonnat olivat melko suuria, joten kummankin ryhmän yksilöiden välillä oli suuria eroja. Taitoluistelu on Suomessa pääosin ryhmävalmennusta ja herääkin kysymys, tulisiko harjoittelua yksilöllistää. Valmennettavien kohtaaminen yksilöinä voisi auttaa heitä kehittymään lajissaan, niin taitojen kuin fyysisten ominaisuuksienkin osalta, nopeammin ja pidemmälle.