Iän ja hormonikorvaushoidon yhteys tulehdustekijöihin sekä kehon koostumukseen postmenopausaalisilla naisilla

Abstract

Vahvat ja hyvinvoivat lihakset ovat yksi tärkeimmistä ihmisen terveyttä ja hyvää elämänlaatua ylläpitävistä tekijöistä. Ihmisen ikääntyessä lihasproteiinien hajotus tehostuu johtaen lihassäikeiden pienenemiseen ja niiden määrän vähenemiseen. Tämä puolestaan johtaa lihasten massan, voiman ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Kroonisen matalaintensiteettisen tulehduksen uskotaan olevan merkittävimpiä lihasproteiinien hajotusta lisääviä tekijöitä. Matalaintensiteettinen tulehdus on usein yhteydessä korkeaan ikään ja se ilmenee seerumin kohonneina sytokiinitasoina. Sytokiinien lisääntymiseen vaikuttavat muun muassa immuunijärjestelmän heikentyminen, oksidatiivinen stressi ja rasvakudoksen lisääntyminen. Estrogeeneilla on useita positiivisia vaikutuksia luurankolihaksiin. Munasarjahormonien, etenkin estradiolin tuotanto vähenee nopeasti vaihdevuosien aikana. Tämän tiedetään tapahtuvan samoihin aikoihin lihasten heikentymisen kanssa. Estrogeenien puute saattaa edesauttaa lihasheikkouden kehittymistä ainakin aktivoimalla tiettyjen sytokiinien tuotantoa sekä lisäämällä rasvakudoksen määrää kehossa. Muutamissa lihasten fyysisiin ominaisuuksiin keskittyneissä satunnaistetuissa tutkimuksissa on osoitettu hormonikorvaushoidon (HRT) olevan yhteydessä suurempaan lihasten massaan ja voimaan. HRT saattaa välittää positiiviset vaikutuksensa lihaksiin vähentämällä seerumissa olevia sytokiineja ja siten alentamalla kroonisen matalaintensiteettisen tulehduksen tasoa ikääntyneiden naisten kehossa. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia ELISA:a ja qRT-PCR:ää käyttäen ikääntymisen ja HRT:n yhteyksiä tiettyjen sytokiinien (IL-1β, IL-1RI, IL-1RII, IL-1Ra, TNF-α ja IL-10) seerumitasoihin sekä paikallisiin transkriptiotasoihin luurankolihaksessa, valkosoluissa ja rasvassa. Lisäksi selvitettiin, onko koehenkilöiden kehon koostumus yhteydessä ikääntymiseen ja HRT:n käyttöön. Yhtenä koehenkilöryhmänä oli 54–62 vuotiaita, identtisiä kaksossisaruksia (n=11 paria). Kaksoset olivat postmenopausaalisia, eli he olivat kuukautisten loppumisen jälkeisessä elämänvaiheessa. Lisäksi he olivat HRT:n suhteen diskordantteja eli siskoksista toinen oli pitkäaikainen HRT:n käyttäjä ja toinen puolestaan ei ollut koskaan käyttänyt HRT:a. Toisena koehenkilöryhmänä käytettiin 30–35 vuotiaita fertiili-ikäisiä naisia (n=14), joilla ei ollut käytössään hormonaalista ehkäisyä. Tulostemme mukaan ikääntyminen oli yhteydessä erityisesti reiden lihaspinta-alan pienenemiseen (P=0,026). Sytokiineistä etenkin TNF-α ja IL-10 oli yhteydessä ikääntymiseen ollen postmenopausaalisten naisten seerumissa, valkosoluissa ja rasvassa korkeammalla kuin fertiili-ikäisillä. Lisäksi IL-1Ra:n transkriptio on postmenopausaalisten naisten valkosoluissa selkeästi vähäisempää fertiili-ikäisiin verrattuna. HRT:n käyttö puolestaan oli yhteydessä alhaisempaan koko kehon rasvaprosenttiin (P=0,022) sekä alhaisempaan reiden rasvapinta-alaan (P=0,053). Sytokiinien proteiini- ja RNA-tasoissa ei juuri ollut merkitseviä eroja HRT:n käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan sanoa, että ikääntyminen on yhteydessä kehon koostumuksen huononemiseen sekä IL-10:n TNF-α:n ja IL-1Ra:n erilaiseen ilmentymiseen fertiili-ikäisiin verrattuna. Pitkä-aikainen HRT ei ole yhteydessä tutkimiimme sytokiineihin, mutta kehonkoostumus on HRT:n käyttäjillä parempi kuin ei-käyttäjillä.