Joukkuevoimistelun lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi SM-sarjoissa

Abstract

Takala, Henni 2010 Joukkuevoimistelun lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi SM-sarjoissa. Valmennus- ja testausoppi. Valmentajaseminaari VTEA008. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän Yliopisto.

Joukkuevoimistelu on voimistelulaji, joka perustuu tyyliteltyyn ja luonnolliseen kokonaisliikuntaan. Joukkuevoimistelussa kaikki liikkeet sitoutuvat toisiinsa sulavasti ja jatkuvasti luoden kuvan, että edellinen liike synnyttää aina seuraavan. Joukkuevoimistelussa tuomarit arvioivat ohjelman ja asettavat näin joukkueet paremmuusjärjestykseen. Tuomarit on jaettu kolmeen eri paneeliin: tekninen tuomaristo, taiteellinen tuomaristo ja suorituksen tuomaristo, joista jokainen arvioi ohjelmaa virallisten sääntöjen puitteissa. Joukkuevoimistelu on hyvin monipuolinen laji, sillä ohjelma sisältää sekä hyppyjä että suurta liikkuvuutta vaativia liikkeitä. Tästä syystä Joukkuevoimistelussa vaaditaan myös monia fyysisiä ominaisuuksia, kuten liikkuvuutta, voimaa, nopeutta ja koordinaatiota. Hypyissä vaaditaan paljon räjähtävää voimaa ja nopeutta, kun taas tasapainot vaativat hyvää lihashallintaa. Ohjelman pituus vaatii voimistelijoita myös hyvää aerobista sekä anaerobista kestävyyttä. Fyysisten ominaisuuksien lisäksi joukkuevoimistelussa vaaditaan myös oikeanlaista lajitekniikkaa ja usein fyysisten ominaisuuksien harjoittelu pohjautuu myös lajiteknisiin seikkoihin. SM-tasolla säännöt vaativat kilpailuohjelmalta huomattavasti enemmän kuin tyttösarjoissa. Säännöt määrittävät tarkasti kuinka korkealle jalka tulee nousta, että liikkeestä saa vaadittavat pisteet tai kuinka paljon selän taakse taivutuksen tulee olla, jotta liikkeen arvoa voidaan korottaa. Tästä syystä urheilijalta vaaditaan paljon taitoa ja fyysisiä ominaisuuksia jo varsin nuorena. Taidon ja fyysisyyden lisäksi urheilijalta vaaditaan myös hyviä psyykkisiä ja sosiaalisia taitoja. Psyykkisistä ominaisuuksista korostuvat erityisesti pitkäjänteisyys ja motivaatio. Harrastajamäärät Suomessa ovat varsin suuret ja kilpailulisenssejä on noin 2000, jossa ei ole otettu huomioon alle 10 -vuotiaita harrastajia. Näin suuren harrastajamäärän kehittämiseksi vaaditaan toimiva valmennusjärjestelmä, josta vastaa Suomen Voimisteluliitto, Svoli. Valmennusjärjestelmä alkaa aluetasolta jatkuen aina maajoukkuerinkeihin asti. Valmennustoimintaa johtavat voimistelulajien valmennuspäällikkö sekä joukkuevoimistelun lajipäällikkö yhdessä lajivaliokunnan kanssa. Hyvällä valmennusjärjestelmällä ja lajin kehittymisellä Suomi on päässyt myös kansainväliseen menestykseen saavuttamalla jo peräti 12 MM -tason mitalia. Voimistelussa fyysisen harjoittelun tavoite on kehittää urheilijaa siten, että hänellä on jokaisessa voimistelu-uransa vaiheessa fyysinen valmius harjoittaa lajinsa taito-ominaisuuksia maksimaalisesti. Joukkuevoimistelussa vuodessa on kaksi eri kilpailukautta, joista toinen on keväällä ja toinen syksyllä. Yksi harjoituskausi jaetaan pääsääntöisesti kolmeen kauteen, jotka ovat peruskuntokausi (PK), lajiharjoituskausi (LHK) ja kilpailukausi (KK). Joskus ohjelmoinnissa jaetaan lajiharjoituskausi kahteen osaan LHK I:n ja LHK II:n. Valmennuksen ohjelmoinnista tekee haastavan se, että joukkuevoimistelussa vaaditaan monia fyysisiä ominaisuuksia, joista usein yhden kehittäminen saattaa heikentää toista, vrt. liikkuvuus vs. voima ja nopeus vs. kestävyys. Testaaminen joukkuevoimistelussa painottuu lähinnä kenttätesteihin. Joukkuevoimisteluun on kehitetty kolme erilaista kenttätestistöä: liikkuvuus testistö, lihasvoiman ja kestävyyden testistö sekä erillinen lihastasapainokartoitus, jonka suorittaa fysioterapeutti.