Vanhemmuuden muotoutuminen perhekäytännöissä ja kulttuurisessa järjestyksessä : pariskuntien neuvottelut vanhemmuuden vastuiden jakamisesta äidin töihin paluun jälkeen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut tarkastella, miten vanhemmuus muotoutuu perhekäytännöissä ja kulttuurisessa järjestyksessä. Tähän liittyen pyrin ymmärtämään, kuinka pariskunnista tulee joko perinteisesti tai tasa-arvoisesti vanhemmuuden vastuut jakavia.

Tutkimuksen aineiston muodostaa viiden pariskunnan kymmenen yksilöhaastattelua, jotka on tehty tammikuun ja maaliskuun 2008 välisenä aikana. Tutkimukseen päätyneet henkilöt olivat haastatteluhetkellä keskimäärin 33-vuotiaita, iän vaihdellessa 28–40 vuoden välillä. Lapsia pariskunnilla oli haastatteluhetkellä keskimäärin kaksi, yhden ja yhdeksän vuoden väliltä. Kullakin pariskunnalla oli yksi korkeintaan kaksivuotias lapsi, joten äidin viimeisimmästä perhevapaasta ei ollut kulunut kovinkaan pitkä aika.

Analysoin yksilöhaastattelut teoriasidonnaisella sisällön analyysillä, vertaillen kunkin pariskunnan miehen ja naisen vastauksia keskenään. Näin kunkin pariskunnan moniäänisyys tuli esille muodostaen realistisemman kokonaiskuvan pariskunnan koti- ja lastenhoitotehtävien jakamisesta käydyistä neuvotteluista. Pariskuntien käymien eksplisiittisten ja implisiittisten neuvottelujen välillä oli eroja, jotka tulivat selittämään pariskuntien perinteistä tai tasa-arvoista vanhemmuuden vastuiden jakamista. Näin sain tyypiteltyä pariskunnat, käyttäen isien tyypittelyssä Huttusen ydinperheisien tyypittelyä. Tyypit olivat rutiini-isä ja stressaaja, kiireinen ja kaipaava isä ja sopeutuja, leikkivä isä ja pedantti, moderni perheenpää-isä ja toisista huolehtija sekä osallistuva ja hoitava isä ja valintoja tehnyt äiti.

Epätasa-arvoisesti vanhemmuuden jakavien pariskuntien miehet käyttivät eksplisiittisissä ja implisiittisissä neuvotteluissa erilaisia tasa-arvoisen jaon vastustamisen strategioita, jotka sekä tukivat, että tulivat tuetuiksi puolisoidensa sosiaalisten skriptien mukaisista käsityksistä äitiyden ensisijaisuudesta kodin- ja lastenhoidossa. Tasa-arvoisesti jakavien pariskuntien neuvotteluista puuttuivat määritekamppailut isien tarpeeksi suuresta osallisuudesta, heidän jakaessa puolisonsa kanssa yhtäläiset käsitykset vanhemmuuden vastuiden jaosta. Nämä miehet eivät vastustaneet tasapuolista jakoa, vaan tekivät neuvottelut puolisoilleen helpoiksi, ottaen vastuun asioiden hoitamisesta myös omatoimisesti, arjen sujuvuuden sekä isälle ja äidille yhtäläisesti kuuluvan vastuun nimissä.