Physical activity as a predictor of disability and social and health service use in older people

Abstract

The purpose of the study was to investigate whether functional status and physical activity history predict all-cause hospital and long-term care use among older community-dwelling people. In addition, the effects of physical activity counseling on instrumental activities of daily living (IADL) disability and home care service use in an older sedentary population were studied.Data from three larger studies were used. The Evergreen project cohorts born in 1910 and 1914 consisted of 617 persons. From the Evergreen project interview data on individuals born in 1908-1923, a decedent population was investigated (n=846). Screening and Counseling for Physical Activity and Mobility among Older People, SCAMOB, was a 2-year physical activity counseling randomized controlled trial with a 1.5 year follow-up (n=632). Data on physical activity, walking speed, cognitive capacity, disability and health status were obtained in face-to-face interviews in the participants’ homes or at research centre examinations. Register-based data was collected on home care use for 3.5 years and for hospital and long-term care use for up to 16 years.The risk of long-term care was higher for older people with co-occurring mobility limitation and cognitive deficits compared to people with no limitations. Among men, hospital care in the last year of life decreased with higher levels of physical activity from midlife onwards. Among women, end-of-life long-term care increased with lower physical activity levels. The physical activity counseling intervention had no effect on IADL disability. However, subgroup analyses showed that the incidence of IADL disability for those with no IADL disability at baseline was lower in the intervention group. In addition, the secondary analyses suggested that home care use was lower in the intervention group. The study stresses the beneficial effect of midlife and old age physical activity in compressing end-of-life disability and related service use. The effectiveness of an easily implemented physical activity counseling intervention which decreases disability and related service use should be studied more closely in different target groups.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa väestön ikääntymisen myötä. Varsinkin yli 80-vuotiaiden, pitkäaikaishoitoa eniten tarvitsevien henkilöiden määrä tulee seuraavina vuosikymmeninä kasvamaan voimakkaasti.Mikaela von Bonsdorff tutki väitöskirjassaan suorituskyvyn rajoitusten ja fyysisen aktiivisuuden vaikutusta sairaala- ja laitoshoidon tarpeeseen. Lisäksi hän selvitti liikuntaneuvonnan vaikutusta iäkkäiden kotona asuvien henkilöiden arjessa pärjäämiseen ja kotihoidon tarpeeseen.- Fyysisen aktiivisuuden lisääminen vielä vanhanakin lykkää arjen vaikeuksia sekä sairaala-, laitos- ja kotihoidon tarvetta myöhempään ikään. Tämä on merkittävää paitsi iäkkään henkilön myös julkisen terveydenhuollon kannalta, von Bonsdorff selvittää.Säännöllistä liikuntaa keski-iästä lähtien harrastaneet henkilöt tarvitsivat vähemmän sairaala- ja laitoshoitoa viimeisenä elinvuonnaan kuin heidän vain satunnaisesti tai ei ollenkaan liikuntaa harrastaneet ikätoverinsa. Keski-iästä vanhuuteen liikuntaa harrastaneet miehet tarvitsivat vähemmän sairaalahoitoa ja naiset vähemmän pitkäaikaista laitoshoitoa viimeisenä elinvuotenaan kuin henkilöt, jotka harrastivat liikuntaa vain satunnaisesti tai eivät ollenkaan.Yksilöllisellä liikuntaneuvonnalla pystyttiin ehkäisemään päivittäisten toimintojen vaikeuksien kehittymistä niillä henkilöillä, joilla ei tutkimuksen alussa ollut vaikeuksia. Lisäksi liikuntaneuvontaa saaneet henkilöt tarvitsivat kotihoitoa vähemmän kuin kontrolliryhmään kuuluneet.– Nuorempien ikääntyneiden henkilöiden, alle 75-vuotiaiden, toimintakyky on parantunut viime vuosikymmenien aikana ja he elävät aktiivisempaa elämää kuin vastaavan ikäiset aiemmin. Päivittäisten toimintojen vaikeudet ja hoidon tarve eivät kuitenkaan ole merkittävästi vähentyneet yli 80-vuotiaiden keskuudessa, joihin kannattaa suunnata jatkossa erilaisia toimenpiteitä. Tämä voi tulevaisuudessa parantaa iäkkään väestön terveydentilaa ja vähentää hoidon tarvetta, von Bonsdorff selvittää.Tutkimuksessa käytettiin Jyväskylän yliopiston Suomen gerontologian tutkimuskeskuksen Ikivihreät-projektin pitkittäistutkimusten ja kokeellisen kontrolloidun liikuntaneuvontatutkimuksen aineistoja. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 1 954 keski-iältään 77-vuotiasta henkilöä. Kuolleisuutta ja hoidontarvetta seurattiin kansallisista ja paikallisista rekistereistä.Kaksivuotisessa Suomen gerontologian tutkimuskeskuksen ja Jyväskylän kaupungin yhteistyönä perusterveydenhuollossa toteutetussa liikuntaneuvonnassa tutkimusryhmä osallistui henkilökohtaiseen liikuntaneuvontaan, jonka lisäksi fysioterapeutti seurasi heidän fyysisen aktiivisuutensa tasoa ja tuki heitä fyysisen aktiivisuuden ylläpidossa säännöllisin puhelinkontaktein neljän kuukauden välein.