United with the United States : George Bush's foreign policy towards Europe 1989-1993

Abstract

Aapo Jumppasen väitöstutkimuksen mukaan kylmän sodan loppuvaiheissa Yhdysvallat oli ollut taloudellisesti, kulttuurillisesti ja NATO:n kautta integroitunut läntiseen Eurooppaan niin pitkään ja voimakkaasti, että sen ulkopoliittinen johto nimitti maataan eurooppalaiseksi suurvallaksi. Kylmän sodan päättyminen järkytti tätä identiteettiä.George Bushin hallinnon julkisella diplomatialla oli keskeinen rooli Yhdysvaltojen säilymisessä eurooppalaisena suurvaltana. Jumppanen on tutkimuksessaan löytänyt kolme keskeistä argumentaatiostrategiaa, joiden avulla Yhdysvaltojen poliittinen johto edisti tarkoitusperiään Euroopassa. Bushin hallinnon ensimmäinen argumentaatiostrategia korosti Yhdysvaltojen roolia Euroopan jälkeläisenä ja historiallisena pelastajana. Toinen strategia koostui Euroopan uudelleen määrittelystä. Tälle argumentaatiostrategialle leimallista oli, että kylmän sodan voittaneen Yhdysvaltojen valtiojohto määritteli Eurooppaan kuuluvaksi alueita, jotka se näki omille poliittisille tarkoitusperilleen suotuisiksi.Kolmas argumentaatiostrategia koostui erilaisista uhista, joita Bushin hallinto käytti Euroopan ulkopolitiikkansa yhtenä keskeisimmistä rakennusaineista. Korvatakseen vuosien 1989–1991 välillä tapahtuneen Neuvostoliiton uhan katoamisen, Bushin hallinto esitteli uusia globaaleja uhkia, kuten terrorismin, etnisen vihan, huumeet ja alueelliset konfliktit, joiden kohtaamiseen erityisesti Länsi-Euroopan tuli valmistautua yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa.Bushin hallinnon Euroopan ulkopolitiikan onnistuminen ei ollut kuitenkaan sidottu vain taitaviin julkisiin puheenvuoroihin, vaan siihen vaikutti suuresti eurooppalaisten valtiomiesten halu säilyttää Yhdysvaltojen vahva asema ennallaan. Erityisesti Saksan yhdistymisen aiheuttamat pelot ja Itä-Euroopan poliittisten johtajien halu luoda läheiset suhteet Yhdysvaltoihin vaikuttivat keskeisellä tavalla Yhdysvaltojen ulkopolitiikan onnistumiseen vuosina 1989–1993. Jumppasen työ yhdistelee poliittisen historian ja poliittisen retoriikan tutkimusta. Tutkimuksen materiaalina ovat olleet muun muassa ulkopoliittiset puheet sekä Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIAn dokumentit.

This study constructs an overall picture of the United States’ President George Bush’s European foreign policy and his usage of argumentation strategies for legitimizing these policies during the years 1989-1993. The work is based on the analysis of President Bush’s public speeches, his Administration’s foreign policy documents and the intelligence documents produced by the United States Central Intelligence Agency (CIA). Additionally the memoirs of Bush, National Security Advisor Brent Scowcroft and Secretary of State James Baker have been used for this study.The results of this work suggest that the Bush Administration’s European foreign policy was based on three main argumentation strategies that were all meant to legitimize the role of the United States as a European power at the Cold War’s end. The first argumentation strategy highlighted the role of the United States as the descendant and the historical savior of Europe. In the American relations with Western European countries, this definition stemmed its power over the four decades of the Cold War during which the United States had closely integrated with Western Europe both militarily and culturally. In its relations with Eastern European countries the Bush Administration emphasized the meaning of common historical roots beyond the Cold War times, while simultaneously welcoming the Eastern Europeans to join the American led “New world order”. The second argumentation strategy consisted of the geopolitical redefinitions of Europe, which were derived from apparent American political possibilities. Regions, such as most of the former Warsaw Pact countries, were included in the American sphere of interest, because they were seen as gains by the Bush Administration. They were defined clearly as a part of Europe.The third argumentation strategy consisted of threats. Threats were important for legitimizing the continued military presence of the United States in Europe as well as renewing the joint western military commitments in the form of NATO. The importance of the Soviet threat varied during the years 1989-1991, but in one form or another it played a part in the Bush Administration’s European foreign policy until the dissolution of the Soviet Union in late 1991. To overcome the diminishing Soviet threat, the Bush Administration also introduced new global level threats, and harnessed NATO and the Western community to counteract these threats. President Bush’s argumentation was not always coherent with the prevailing political context of the turbulent transition period between Cold War and post-Cold War world. Nevertheless, when Bush left office in 1993, the United States remained a European power.