Nuorten yleisurheilijoiden harjoituskauden testitulosten yhteys kesän kilpailutuloksiin sekä ennustettavuus aikuisvaiheen menestykseen

Abstract

Marko Haverinen, 2003. Nuorten yleisurheilijoiden harjoituskauden testitulosten yhteys kesän kilpailutuloksiin sekä ennustettavuus aikuisvaiheen menestykseen. Johdatus omatoimiseen tutkimustyöhön valmennus- ja testausopissa. Jyväskylän yliopisto, lii-kuntabiologian laitos. 60s. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten yleisurheilijoiden harjoituskaudella suoritettujen testien yhteys saman kesän kilpailutuloksiin sekä ennustettavuus aikuis-vaiheen menestykseen. Testeinä olivat yleisesti yleisurheilijoilla käytetyt maksimi- ja kiihdytysnopeuden, räjähtävän voiman sekä nopeus-, maksimi- ja kestovoiman testit. Tutkimuksessa koehenkilöinä olivat kaudella 1997-98 valtakunnalliseen nuorten maa-joukkuevalmennukseen (NMV) osallistuneet nuoret yleisurheilijat, joiden keski-ikä oli tuolloin 17,8 ± 1,5 vuotta. Henkilöt jaettiin omien lajiensa perusteella kolmeen lajiryh-mään: pika- ja aitajuoksut (n = 88), hypyt ja moniottelut (n = 149), heitot (n = 74). Tes-tituloksiksi valittiin kunkin urheilijan kohdalla parhaat testitulokset harjoituskauden neljältä leiriltä. Kilpailutuloksiksi valittiin parhaat tulokset saman kauden kesältä. Jotta pystyttiin arvioimaan testitulosten ennustettavuutta aikuisvaiheen menestykseen, valit-tiin parhaat kilpailutulokset myös kaudelta 2002. Urheilu-uran jatkumisen kuvailemi-seksi tarkasteltiin yleisurheilupassitilastoa kauden 2002 lopusta. Yleisurheilupassi on pakollinen kilpailulupa kaikissa Suomen Urheiluliiton alaisissa yleisurheilukilpailuissa. Pika- ja aitajuoksijoilla lajitestit (maksiminopeutta mittaavat 20/30 metrin lentävät testit ja kiihdytysnopeutta mittaava 30 metrin telinelähdön testi) olivat tilastollisesti hyvin merkitsevästi (p<.01) yhteydessä 60 ja 100 metrin kilpailutuloksiin. Tytöillä 30 metrin lentävä testi ja telinelähtö olivat lisäksi tilastollisesti hyvin merkitsevästi (p<.01) yhtey-dessä 200 metrin tulokseen. 30 metrin lentävä testi korreloi voimakkaammin 60 ja 100 metrille verrattuna 20 metrin lentävän testiin. Tytöillä lisäksi staattinen ja kevennys-hyppy olivat tilastollisesti hyvin merkitsevästi (p<.01) yhteydessä 60, 100 ja 200 metrin kilpailuaikaan. Pojilla vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Hypyissä poikien seiväshypyn tulokseen tilastollisesti hyvin merkitsevästi (p<.01) olivat yhteydessä kuulanheitto pään yli taakse, vauhditon 5-loikka ja rinnalleveto 1RM. Kolmiloikassa vauhdilliset loikat olivat yhteydessä (p<.05) kilpailutulokseen. Tyttöjen pituushyppyyn korreloivat tilastollisesti hyvin merkitsevästi (p<.01) lentävä 20 metriä, vauhditon 5-loikka ja vauhdillinen 5-loikka 4 askeleella. Heittojen puolelta vahvimmat yhteydet (p<.01) tes-titulosten ja kilpailusuoritusten välillä löydettiin moukarituloksen ja räjähtävän voiman (tytöt) sekä maksimivoiman (pojat) väliltä. Tutkimuksessa tarkastelussa olleen neljän vuoden aikana nuorten yleisurheilijoiden lo-pettamisprosentti oli suuri (46,0 %) ja syyt lopettamisiin varmasti moninaisia. Tulevai-suudessa lahjakkaiden nuorten yleisurheilijoiden uraa tulisi tukea entistä paremmin. Yleisesti voidaan todeta, että pika- ja aitajuoksuissa harjoituskauden testit olivat par-haiten yhteyksissä kesän kilpailutuloksiin. Sen sijaan hyppääjillä testit korreloivat kil-pailutuloksiin kohtalaisesti ja heittäjillä heikommin. Tämän tutkimuksen johtopäätök-senä voidaan todeta, että nuorena tehdyt testitulokset eivät ennustaneet merkitsevästi aikuisvaiheen kilpailutuloksia muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.