Mielikuva keskiajan naisesta on usein kuva aviomiehen tai miespuolisen sukulaisen käskyvallan alaisena elävästä olennosta, jonka toiminnot rajoittuivat perheeseen ja uskonnon tai armeliaisuuden harjoittamiseen. Mielikuva on osin paikkansa pitävä, osin säilyneiden lähteiden luonteesta johtuva.Toisenlaista naiskuvaa keskiajalta tarjoavat 1100–1200-luvulla eteläisessä Ranskassa eläneiden naistrubaduurien tekstit, joita Susanna Niiranen tutki väitöskirjassaan.- Keskiaikaiset laulutekstit ja elämäkerrat kertovat yläluokkaisista naisista, joiden ominaisuuksina arvostettiin muun muassa älyllisyyttä ja puhetaitoa, Niiranen kuvailee.Älyllisyys tarkoitti paitsi tietoa ja sivistystä, myös nokkeluutta, joiden ilmaisuun tarvittiin hyvää sanankäyttelytaitoa. Koska kysymyksessä ovat naistrubaduurit, joista käytetään myös oksitaaninkielistä nimitystä trobairitz, puhe- ja ilmaisutaito oli olennaista. Myös heidän musiikillisiin taitoihinsa viitataan, vaikka varmuutta ei olekaan, esittivätkö trobairitzit itse laulujaan.Rakkaus ja elämänilo olivat miestrubaduurien tapaan naistrubaduurienkin teemoja, mutta myös miesten petollisuus, suru ja jätetyn tuska. Lasten synnyttäminen ja äitiys pelottivat. Oman elämän vaikuttamiskeinoina nähtiin maallisesta luopuminen eli luostariin meno, hovikulttuurin verkostoissa toimiminen ja ennen kaikkea erilaisten viestintäkeinojen, kuten puhumisen taidot ja laulujen laatiminen, hallinta. Tärkeimmäksi rooliksi näille naisille muodostuu domnan, aristokraattisen emännän rooli, joka mahdollisti trubaduurikulttuurissa toimimisen paitsi itse lauluja tekemällä myös toisia lauluntekijöitä tukien. Kaikissa keskiaikaisissa lähteissä naistrubaduureihin suhtauduttiin ihaillen ja arvostaen. He pitivät myös itse omaa arvoaan ja hyvää mainettaan aktiivisesti yllä. ”Arvokkuuden peili” on kielikuva, jota eräässä laulutekstissä käytetään. Merkillepantavaa on, että miestrubaduurien maine saattoi olla hyvinkin kyseenalainen. Heitä saatettiin pitää tavernassa istujina, pelureina, huonoina laulajina, epämusikaalisina soittajina tai surkeina kertojina, mutta se ei silti vähentänyt heidän suosiotaan trubaduureina. Naistrubaduurien maineen vaaliminen liittyy heidän korkeaan sosiaaliseen asemaansa, mutta todennäköisesti myös seikkaan, että naisen maine oli tiukemman tarkkailun alla ja hyvää mainetta oli syytä korostaa epäluulojen välttämiseksi.Vasta uuden ajan alussa suhtautuminen naistrubaduureihin muuttui ja käsikirjoitukset alkoivat esittää heidät halpoina viihdyttäjinä. Koko trubaduurikulttuurin hiipuessa ns. albigenssiristiretkien (1209–1229) jälkeen naistrubaduuritkin häviävät alueelta ja uudenlaiset naisihanteet valtaavat alaa muun muassa rikastuneen kauppiassäädyn ja uuden tyylin runoilijoiden, kuten Dante ja Petrarca myötä. Trubaduurikulttuuriin osallistuvat linnanrouvat väistyvät julkisuudesta ja tilalle astuvat kaupunkien porvarisrouvat. Maallisessa kirjallisuudessa sanavalmiiden domnien paikan vievät haavekuvamaiset Beatrice ja Laura. ... The trobairitz were Occitan women troubadours, active from around 1170 to approximately 1260. The trobairitz repertory provides unique material of the High Middle Ages through which women’s conceptions, values and ways of thinking can be studied. In this study, these characteristics are compared with the socio-poetic code of the male troubadours and with the other contemporary Occitan literature.In their poetry, the trobairitz manifest values like sincerity, trust, merit, honour, and good reputation. These qualities can be considered as representations of feudal and courtly culture and related to the contemporary discussion of being noble in blood or noble in heart which derives from the development and the enclosure of aristocracy. The same values are articulated in the vidas (biographies) and razos (commentaries) that introduce trobairitz in a number of manuscripts. In addition, the very favourable attitude towards educational or intellectual values is associated with poetic skills and with the needs of social life of courts. All these values articulate trobairitz’ social roles as aristocratic ladies, domnas, as sources of poetic inspiration and patronesses of the male troubadours but also as poetic “high-style” song-makers who were distinguished from the lower class and lower-style female musicians. The significance of reputation seems to be gendered in a way that a decent reputation might have helped women’s poetry survive although for men’s work, any reputation (good or bad) was sufficient.As for the affective plan of the poetry, the study shows that the trobairitz use the same emotional register (love, joy, suffering) as their male counterparts, which supports the hypothesis that the women troubadours were well integrated into the poetic culture of Occitan troubadours. ...

arvot roolit naiskuva keskiaika naiset trubaduurit laulut tekstit