Treating job burnout in employee rehabilitation : changes in symptoms, antecedents, and consequences

Abstract

Marja Hätinen tutki väitöstyössään työikäisten kuntoutujien työuupumusta sekä muutoksia uupumusoireissa, työuupumuksen ennakoijissa ja seurauksissa vuoden kestävän kuntoutusintervention ja kuuden kuukauden seurannan aikana. Lisäksi hän vertaili kahta eri työuupumuksen hoitoon tarkoitettua kuntoutusmuotoa, perinteistä ja osallistavaa.Perinteinen kuntoutus sisälsi mm. liikuntaa, rentoutusta sekä yksilö- ja ryhmäkeskusteluja kuntoutustyöntekijöiden, kuten psykologin tai lääkärin, kanssa. Osallistavassa kuntoutuksessa edellä mainittujen lisäksi järjestettiin kaksi kertaa yhteistoimintatilaisuus yhdessä kuntoutujien työpaikan edustajien kanssa. Yhteistoimintatilaisuudessa kuntoutuja, kuntoutuslaitoksen työntekijät, kuntoutujan esimies, työsuojeluorganisaation ja työterveyshuollon edustaja keskustelivat tekijöistä, jotka kuormittavat työssä kuntoutujaa sekä pohtivat konkreettisia toimenpiteitä kuntoutujan työssä jaksamisen tueksi.- Työuupumusoireet vähenivät kuntoutuksen aikana. Oireet vähenivät neljä kuukautta kuntoutuksen aloittamisen jälkeen ja pysyivät alhaisella tasolla koko kuntoutuksen ja seurannan ajan. Oireet vähenivät kuitenkin vain tietyissä kuntoutujaryhmissä. Kuntoutuksesta hyötyivät erityisesti ylempinä toimihenkilöinä työskentelevät naiset, jotka osallistuivat osallistavaan kuntoutukseen. Sen sijaan naisilla, jotka osallistuivat perinteiseen kuntoutukseen, uupumusoireet eivät vähentyneet, Hätinen havaitsi.- Osallistavaan kuntoutukseen osallistuneet kokivat, että vaikutusmahdollisuudet omaan työhön lisääntyivät kuntoutuksen aikana. Tämä vähensi työuupumuksen oireista erityisesti kyynistyneisyyttä, Hätinen huomauttaa. Näyttää siltä, että kytkentä työhön ja työyhteisöön toimi näiden kuntoutujien kohdalla.- Kaikkien kuntoutujien työuupumus ei kuitenkaan vähentynyt kuntoutuksen ja seurannan aikana, vaan osalla voimakkaasti työuupuneista oireet pysyivät korkealla tasolla, Hätinen tarkentaa. Näitä kuntoutujia luonnehti voimakas työuupumus, masentuneisuus sekä vähäinen työtyytyväisyys. On mahdollista, että näiden työntekijöiden kuntoutus on alkanut liian myöhään. Toisaalta, koska kaikki tähän ryhmään kuuluvat kuntoutujat olivat osallistuneet perinteiseen kuntoutukseen, on myös mahdollista, että he olisivat hyötyneet osallistavasta kuntoutuksesta.Hätinen on huolissaan siitä, että heikentynyt psyykkinen terveys ja alhainen työtyytyväisyys voivat johtaa työntekijöiden hakeutumisen ennenaikaiselle eläkkeelle.Työuupumuksen ennakoijista koherenssi ja stressinhallintakeinot, joita seurattiin lyhytaikaisesti, eivät muuttuneet kuntoutuksen aikana. Sen sijaan työn vaatimukset ja voimavarat olivat yhteydessä työuupumuksesta toipumiseen: vaatimusten väheneminen ja voimavarojen lisääntyminen olivat yhteydessä työuupumusoireiden vähenemiseen. Lisäksi työuupumuksen seurauksista masentuneisuuden väheneminen ja työtyytyväisyyden lisääntyminen olivat yhteydessä uupumusoireiden vähenemiseen.- Kuntoutuksessa kuten myös työorganisaatioissa työuupumuksen ehkäisyyn ja hoitoon tulisi kuulua oleellisena osana työhön, työympäristöön tai -yhteisöön liittyviä tukitoimenpiteitä, Hätinen suosittelee.Hätinen tutki 175 työikäistä kuntoutujaa. Tutkimus on osa laajempaa tutkimusprojektia, joka toteutettiin Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen sekä Kuntoutus Peurungan yhteistyöhankkeena vuosina 2000 - 2004. Tutkimusprojektin rahoitukseen osallistuivat Työsuojelurahasto sekä Kansaneläkelaitos.

This longitudinal study examined the manifestations of burnout and changes in its symptoms during a 1-year rehabilitation intervention and a 6-month follow-up by using person- and variable-oriented approaches. In addition, the aim was to study the changes in certain antecedents and consequences of burnout during the intervention. The data were obtained as a part of a research project (N = 175) that was conducted among working-aged rehabilitation clients. Burnout was studied as a syndrome comprising exhaustion, cynicism, and reduced professional efficacy. Antecedents of burnout were examined in terms of personal resources (sense of coherence and coping) and job conditions (time pressures at work, job control, workplace climate, satisfaction with supervisor).Consequences of burnout were evaluated by depression and job satisfaction. The main results of three studies showed that a) the experience of burnout was heterogeneous at baseline and across time; b) exhaustion and cynicism declined in certain subgroups as early as 4 months after the first rehabilitation period and this decline was maintained during the follow-ups; c) the participatory approach appeared to be more effective as compared to the traditional approach; c) the participatory approach appeared to be more effective as compared to the traditional approach; c) the participatory approach appeared to be more effective as compared to the traditional approach; and e) decreased depression and increased job satisfaction were associated with recovery from burnout.A more precise targeting of burnout interventions is needed since the rehabilitation program included a group of employees whose burnout symptoms were only minor, as well as a group with high levels of burnout and depression who did not benefit from rehabilitation. The latter result suggests that rehabilitation started too late for them. The participatory type of intervention might have greater potential as an efficient treatment strategy for burnout since it gives participants better opportunities to exercise control over their work and, consequently, results in better fit between the individual and the job.