Jyrki Ruohomäen väitöskirja käsittelee kysymyksiä tutkijan ja tutkimuksen poliittisuudesta sekä kysyy voiko tutkimuksella politikoida. Pohjois-Irlannin unionismiin poliittisesti sitoutuneiden yhteiskuntatieteilijöiden ja tutkijoiden argumentointia analysoiva väitöskirja tarkastelee esimerkiksi sitä, miten tutkija voi tietyissä tilanteissa toimia poliitikon kaltaisesti sekä sitä, miten politiikan teoriaa voidaan käyttää materiaalina päivänpoliittisessa argumentoinnissa. Ruohomäki tarkastelee Pohjois-Irlannin rauhanprosessissa keskeistä ajanjaksoa, joka päättyi Belfastin rauhansopimukseen vuonna 1998.Väitöskirjan aineisto muodostuu tutkimuksista tai tutkijoiden teksteistä, joista löytyy tieteellisen sisällön lisäksi myös päivänpoliittista kantaaottavuutta. Ruohomäen mukaan tutkijalta ja poliitikolta vaaditaan usein samankaltaisia ominaisuuksia, ja väitöskirja osoittaakin, että tiede ja politiikka voidaan toiminnalliselta logiikaltaan nähdä pitkälti toistensa kaltaisina.Pohjois-Irlannin unionismi ja irlantilainen nationalismi politisoivat helposti lähes kaikki Pohjois-Irlannissa käytävät keskustelut. Siitä huolimatta usein oletetaan, että Pohjois-Irlannin politiikantutkimus on, tai että sen tulisi olla, näistä konflikteista riippumatonta. Tämä johtuu osaltaan tieteellisen objektivismin oppikirjamääritelmän kritiikittömästä hyväksymisestä, eli käsityksestä, jonka mukaan tutkijan ja tutkimuksen täytyisi pysytellä poliittisten ristiriitojen yläpuolella eikä tutkija saisi tehdä tutkimustaan poliittisesti sitoutuneena. Ruohomäen tutkimus kuitenkin tarjoaa toisenlaisen näkökulman, jonka mukaan tutkijan poliittista sitoutumista voidaan tarkastella samanlaisena tutkimuksellisena perspektiivivalintana kuin tutkimuksen metodin tai materiaalin valintaa.- Politiikan teoriaa käytetään Pohjois-Irlannin päivänpoliittisissa debateissa korostettaessa unionismin maallista ja modernia luonnetta, silloin kun unionismia halutaan verrata vanhanaikaisena ja ulossulkevana esitettyyn irlantilaisen nationalismiin, Ruohomäki toteaa.Kyse on Ruohomäen mukaan ennen kaikkea retorisesta konstruktiosta, jossa politiikan teoria, esimerkiksi klassinen liberalismi, tarjoaa aineistoa päivänpoliittisesti sitoutuneen argumentaation rakentamiseen. Tätä retorista strategiaa eivät Pohjois-Irlannissa käytä ainoastaan poliittisesti sitoutuneet tutkijat, vaan myös teoriaa taitavat puoluepoliitikot. Ruohomäen mukaan muuttuneesta retoriikasta huolimatta maallistuneenkin unionismin kanta Pohjois-Irlannin konfliktin peruskysymykseen, eli Pohjois-Irlannin perustuslailliseen asemaan osana Britanniaa, säilyi muuttumattomana. Tämä havainto selittää myös sitä, miksi Pohjois-Irlannin poliittiset vaikeudet eivät loppuneet Belfastin rauhansopimuksen allekirjoittamiseen.- Poliittiset jakolinjat pysyivät todellisuudessa syvinä, vaikka vastakkainasettelua ei enää esitetty yhtä voimakkaasti esimerkiksi uskonnon kautta, Ruohomäki toteaa. ... This thesis starts with the problem of the role of the academics, scholars and intellectuals in Northern Ireland: What is the role of an academic, as a representative of a non-partisan or politically non-committed science in Northern Ireland, in which the political division between the mutually hostile political ideas of Ulster unionism and Northern Ireland nationalism literally penetrate almost all areas and discussions in the society? My thesis is that this political separation into two main agendas also must be reflected in the study of the Northern Ireland conflict, and secondly that the scholars themselves must also have a political aspect present in their activities as scientists. The analysis is limited to the role of the scholars and intellectuals in Northern Ireland unionism, and the same phenomena in reference to Irish nationalism is only briefly touched. By science this study refers namely to social and humanist sciences.As a theoretical framework I use predominately Max Weber and his ideas of the differences and similarities that science and politics and a scientist and a politician have. Weber is also read through the interpretations presented particularly by Kari Palonen. I will also link this study to a wider debate on intellectuals. The primary material that has been analysed consists of texts produced by scholars and intellectuals, such as textbooks and articles, but also a more combatant, as politically more committed material by the same people, such as manifestoes and other non-academic writings. The method of the study is textual analysis, manifested in the application of a reading strategy which searches for the political in a text that is often written as apolitical.The time frame of the study goes from the early 1970’s and the start of the Northern Ireland “troubles” to the Belfast Agreement of 1998. The main interest is, however, concentrated on the 1985-1998 era. ...

politiikantutkimus politiikan teoria nationalismi unionismi konfliktit poliittinen osallistuminen interventio tutkijat Pohjois-Irlanti