Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.authorNiemi, Petteri
dc.date.accessioned2008-06-10T08:09:55Z
dc.date.available2008-06-10T08:09:55Z
dc.date.issued2008
dc.identifier.isbn978-951-39-3198-8
dc.identifier.otheroai:jykdok.linneanet.fi:1054341
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/18545
dc.description.abstractPetteri Niemi tarkastelee väitöskirjassaan referenssiä eli sitä, miten mieli ja kieli viittaavat maailmaan. Arkisessa kielenkäytössämme viittaamme maailmaan sujuvasti, mutta realistisen referenssin teorian rakentaminen on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi filosofialle.Niemen lähtökohta on, että inhimillinen tietoisuus ja kieli todella tavoittavat maailman ulkopuolellaan. Käsitteet, jotka jäsentävät inhimillisiä mielentiloja ja kielellisiä ilmauksia eivät ole vain sosiaalisia rakennelmia, joiden takainen maailma jäisi meille tuntemattomaksi. Päinvastoin, käsitteet toimivat ikkunoina maailmaan ja maailmasta on mahdollista saavuttaa objektiivista tietoa.Niemen keskeinen väite on, että inhimillinen mieli paikantuu aivoihin, mutta se voi tavoittaa maailmallisia kohteita sisältöjensä kautta silloin, kun havainnon tai ajatuksen käsitteellinen rakenne on identtinen (osittain identtinen tai identtinen jollakin abstraktiotasolla) kohteen rakenteen kanssa. Kohteen rakenne siirtyy esimerkiksi sähkömagneettisen säteilyn, ääniaaltojen tai muun välittävän mekanismin avulla havainnon rakenteeksi, josta se voi edelleen siirtyä ajatusten ja julkisten kielellisten ilmaisujen käsitteelliseksi rakenteeksi. Maailmallisen kohteen fysikaalinen vaikutus voi näin muodostua myös rationaaliseksi vaikutukseksi, kunhan vastaanottajalla on sopiva aistijärjestelmä ja tarvittavat käsitteelliset kapasiteetit rakenteen vastaanottamiseksi.Niemi perustaa hahmottelemansa rationaalisen vaikuttamisen ajatuksen varaan näkemyksensä kielen viittaussuhteiden kiinnittymisestä. Kieli kiinnittyy vahvimmalla mahdollisella tavalla maailmaan nimenomaan havaintojen kautta. Havainnot synnyttävät ja ylläpitävät niitä vastaavia havaintokäsitteitä ja niiden viittaussuhteita. Näin syntyvät kytkennät maailmaan ovat välittömästi sekä fysikaalisia kausaalisia suhteita (kohde tuottaa kausaalisesti havainnon) että sisällöllisiä suhteita (kohteen, havainnon, ajatuksen ja kielellisen ilmauksen rakenteiden yhtäläisyys).Niemi nojaa tutkimuksessaan ensisijaisesti Pittsburghin yliopistossa filosofian professorina työskentelevän John McDowellin ajatuksiin, mutta kritisoi McDowellin metodologiaa ja täydentää McDowellin näkemyksiä monella tavalla. Tärkein täydennys on William Wimsattin ja Carl Craverin ajatuksiin pohjautuva filosofinen tasoteoria, jossa oletetaan luonnon itsensä jakaantuneen organisaatiotasoiksi. Inhimilliselle mentaalisuudelle ja kielenkäytölle olennainen rationaalisuus ja normatiivisuus paikantuvat luonnon ylimmälle organisaatiotasolle. Rationaalisuutta ja normatiivisuutta ei voida palauttaa suoraviivaisesti maailman fysikaaliseen järjestykseen, muttei myöskään leikata siitä irti. Rationaalis-normatiivisten ja fysikaalis-kausaalisten tekijöiden saumaton vuorovaikutus on edellytys toimiville havainnon ja referenssin teorioille. Niemen johtopäätös on, että luonnon organisaatiotasot ovat periaatteessa alaspäin palautuvia, mutta ne omaavat silti suhteellisen autonomian.Niemen väitöskirja rakentaa siltaa mielenfilosofiasta kielifilosofiaan ja näistä edelleen tietoisuuden empiiriseen tutkimukseen. Panoksena tässä keskustelussa on realistisen lähestymistavan kohtalo: voimmeko saavuttaa objektiivista tietoa maailmasta, vai onko jokaisella yhteisöllä tai jopa yksilöllä oma totuutensa? Niemen käsityksen mukaan relativistisesta näkemyksestä seuraa, että maailmankuvat pyörivät kitkattomasti tyhjiössä ilman rationaalista kosketusta maailmaan. Menetämme tällöin paitsi tiedon oikeuttamisen mahdollisuuden myös intentionaalisuuden mahdollisuuden: tulee käsittämättömäksi, miten inhimillinen tietoisuus voi olla suuntautunut maailmaan. Niemi osoittaa väitöskirjassaan, että realismi on edelleen uskottavin vaihtoehto.fi
dc.description.abstractThis study examines and critically evaluates John McDowell’s philosophy of mind and semantics. The most important theme is reference, i.e. the ways in which mind and language refer to their worldly targets. From a broader perspective, the topics of this study concern the relationships between mind, language and the world. The two most central questions concerning reference are: What assumptions must we make about mind, language and world and their relations to one another in order to render the general topic of reference understandable? How exactly do linguistic expressions relate to their counterparts in the world? Causally, physically or in both ways?McDowell claims to be able to prove that there is nothing inherently problematic in either the concept of reference or the relationship between mind and world in general. The research question of this study is whether or not McDowell indeed succeeds in his attempt to portray reference as unproblematic. The answer is that he fails to provide profound and detailed answers to the central problems of reference because of his choice of methodology, which rather obscurely and ambiguously combines such components as Wittgensteinian quietism and therapeutic philosophy, appeals to common sense, and an anti-constructivist attitude to philosophical theorization.Nonetheless, McDowell does manage to present several promising ideas that can be used as building blocks in the creation of a workable theory of reference. In the constructive part of this study, McDowell’s ideas, which often re-main on the metaphorical level, are opened up and further developed with the help of the ontological theory of the organizational levels of nature. As a result, the study introduces a proposal regarding rational causation and a proposal regarding empirical concepts describing how they maintain their references via rational-causal links to worldly targets.en
dc.format.extent283 sivua
dc.language.isofin
dc.publisherJyväskylän yliopisto
dc.relation.ispartofseriesJyväskylä studies in education, psychology and social research
dc.relation.isversionofISBN 978-951-39-3030-1
dc.subject.otherMcDowell, John
dc.subject.otherreferenssi
dc.titleMieli, maailma ja referenssi : John McDowellin mielenfilosofian ja semantiikan kriittinen tarkastelu ja ontologinen täydennys
dc.typeDiss.fi
dc.identifier.urnURN:ISBN:978-951-39-3198-8
dc.type.dcmitypeTexten
dc.type.ontasotVäitöskirjafi
dc.type.ontasotDoctoral dissertationen
dc.contributor.tiedekuntaYhteiskuntatieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Social Sciencesen
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineFilosofiafi
dc.relation.issn0075-4625
dc.relation.numberinseries328
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.subject.ysofilosofia
dc.subject.ysofilosofit
dc.subject.ysokäsitykset
dc.subject.ysomielenfilosofia
dc.subject.ysosemantiikka
dc.subject.ysoontologia
dc.subject.ysohavainnot
dc.subject.ysoviitteet
dc.subject.ysomieli
dc.subject.ysokieli
dc.subject.ysokielifilosofia
dc.subject.ysotietoisuus
dc.subject.ysorationaalisuus
dc.subject.ysokausaliteetti
dc.subject.ysopsyyke
dc.subject.ysopersoonallisuus
dc.subject.ysokokemustieto
dc.subject.ysotranssendenssi


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot