The characteristics of Menippean satire in Seneca, Lucianus and Erasmus

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää kreikkalais-roomalaisen menippolaisen satiirin lajityypilliset piirteet neljän esimerkkiteoksen (kahden latinankielisen ja kahden kreikankielisen) sekä muiden asiaan vaikuttavien dokumenttien pohjalta. Tutkimusmateriaalina olivat Senecan (4-65 jKr.) menippolais-satiiri Apocolocyntosis, Erasmus Rotterdamilaisen (1469-1536) Julius exclusus e coelis sekä kreikaksi kirjoittaneen Lukianoksen (120-180) satiirit lkaromenippos ja Nekyomanteia. Seneca kuvaa keisari Claudiuksen kohtaloa hänen saavuttuaan kuolemansa jälkeen taivaan portille, Erasmus paavi Julius II:a, joka joutui taivaassa tekemään Pyhälle Pietarille tiliä toimistaan maan päälla. Lukianoksen satiiriset dialogit, joissa hän on jäljitellyt Menippos Gadaralaista ja saanut tältä monia aiheita, ovat valttamat0n vertailumateriaali siksi, että ne ovat säilyneet, kun sen sijaan Menippokselta itseltään on vain joitakin fragmentteja. Senecan, Lukianoksen ja Erasmuksen välillä on sekä aiheen valinnassa että käsittelytavassa pitkälle meneviä yhtäIäisyyksiä. Tarkoitus on ollut selvittää, miten yhteiset piirteet on ymmärrettävä. Koska Keisari Claudiuksen toiminta on Senecan menippolaissatiirin keskeinen aihe, keisarin elämänvaiheet on esitelty keskeisten primaarilähteiden (Tacitus, Dio, Seneca, Suetonius) perusteella. Lukianoksen laajasta tuotannosta hänen Nekyomanteia ja lkaromenippos -satiirinsa valittiin tarkasteltaviksi, koska ne edustavat ja kuvaavat samoja teemoja ja samanlaisia piirteitä kuin Senecan Apocolocyntosis ja Erasmuksen Julius exclusus e coelis. Tutkielman lopussa on tiivis katsaus menippolaista satiiria käsitteleviin moderneihin tutkimuksiin, joista tarkkaan analysoidaan Mihail Bahtinin (1895-1975) ja Northrop Frye'n (1912-1991) teokset.