Käsityö - taide - teollisuus : näkemyksiä käsityöstä taideteollisuuteen 1900-luvun alun ammatti- ja aikakauslehdissä

Abstract

Heinänen havaitsi väitöskirjassaan, miten 1900-luvun alkuvuosikymmenten käsityömäisessä suomalaisessa taideteollisuudessa oli kyse kansanomaisen käsityön ja taidon, korkeakulttuurisen taiteen sekä teollisuuden liitosta, ei siis pelkästään taiteen ja teollisuuden liitosta. Käsityö ja taideteollisuus elivät rinnakkain, myös toisiaan tukien, vaikka kotiteollisuudella, kaupunkien teollistuvalla käsityöllä ja taideteollisuudella oli omat organisaationsa, johtohenkilönsä ja mielipidevaikuttajansa.Nykyisin korostetaan luovan toimialan ja kulttuurin merkitystä hyvinvointiyhteiskunnalle. Samankaltaisia painotuksia käytettiin vajaa sata vuotta sitten, kun Suomesta haluttiin luoda kulttuurin ja luovan pääoman avulla länsimainen sivistysvaltio. Käsityön ja taideteollisuuden merkitys korostui puhuttaessa ihmisen kokonaisvaltaisesta kehityksestä ja elinympäristön viihtyisyydestä. Käsityöllisellä toiminnalla oli myös kansantaloudellista painoarvoa aina 1920-luvulle saakka.Kansainvälistä kehitystä seurattiin ja kommentoitiin tiiviisti varsinkin ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Esteettisyyden ja taiteen katsottiin kuuluvan kaikille sosiaaliluokille. Vähävaraisten taidekasvatuksen – valistuksen ja "hyvän maun" opettamisen – välineenä käytettiin käsityötä. Esteettisyys liitettiin usein kodin sisustamiseen. Suositeltavia asioita olivat tarkoituksenmukaisuus, materiaalien ja rakenteen yhteensopivuuden korostaminen, aitous ja vähäeleisyys. Kansainvälisiä vaikutteita, kuten rationalistista ajattelutapaa ja esineiden teollista valmistusta, ei pidetty kansallisten aatteiden vastaisina vaan päinvastoin aatetta tukevina. Taideteollisuudessa etsittiin intensiivisesti suomalaista tyyliä – jotakin, joka oli ajanmukaista ja joka tunnistettaisiin maailmalla suomalaiseksi – mutta sitä ei saatu synnytettyä. Taidekäsityökulttuuria haluttiin luoda talonpoikaisen kansantaiteen ja kotiteollisuuden perustalle: ei vanhaa kopioiden, vaan sen hengessä yksilöllisyyttä ja luovuutta korostaen ja uutta luoden. Suhtautuminen taideteollisuuteen luovan ongelmanratkaisun näkökulmasta johti yleispätevien kansainvälisten muotojen etsimiseen, kun taas yksilöllisen luovuuden painottaminen johti kansallisten piirteiden korostamiseen.

The present art historical research addresses the relationship of craft with art and industry and the nature of different forms of crafts, such as rural home industry, urban craft after the discontinuation of the guild system and applied art of an artisanal nature in Finland. The objective was to elucidate the meanings of content, conceptual dilemmas and history of crafts and applied art. These issues were reviewed with regard to selected themes (ca. 3,600 pages) from a primary material of publications consisting of the journals and magazines Koti ja Yhteiskunta (1889 -1911), Ateneum (1898 -1903), Euterpe (1900 -1905), Kotitaide (1902 -1918), Käsiteollisuus (1906 -1931), Käsityö ja Teollisuus (1909 -1933) and Domus (1930 -1933). The main themes are the international aspect, crafts or industry and rationalism and aesthetics. The study takes content analysis and a hermeneutic approach as its methodological basis. The research evolved into a process the proceeded stage by stage in a spiralling manner to different levels of depth, an iterative analysis.The research material shows that the development of applied art involved the problem of an intensive search for a Finnish style, something that would be both contemporary yet recognized internationally as Finnish. Influences were adopted mainly from Great Britain, the Nordic countries and Central Europe. A national culture of art craft was to be created on the basis of vernacular folk art and home industry – not in imitation of the old, but instead in its spirit, with emphasis on individuality and creativity. Alongside the nationalist perspective, there was an ongoing orientation that preferred rationalism and industrial manufacture. The research shows how closely the reception of applied art as a significatory and popularizing process that produced discourses was related to craft-related and vernacular functional values and not only to the values of modernism.