Canon vs. charisma :

Abstract

Mao Zedongin (1893–1976) poliittinen ja ideologinen perintö on tutkimuksellisesti jälleen ajankohtainen, kolmekymmentä vuotta ”suuren ruorimiehen” kuoleman jälkeen. Maoa on kuvattu milloin puhdasoppiseksi marxilaiseksi, milloin kiinalaiseksi patriootiksi. Maoismin tutkimuksessa on usein keskusteltu siitä, missä määrin Mao seurasi perinteisiä marxilaisia oppeja ja missä määrin hän taas sisällytti kiinalaisia elementtejä omaan ideologiseen tulkintaansa. Viime aikoina julkisuuteen tulleet historiantulkinnat sen sijaan pyrkivät osoittamaan, että Mao oli vain tunteeton ja väkivaltaan taipuvainen itsevaltias.Kauppinen esittää väitöstyössään, että Maon ideologisen maailmankatsomuksen kannalta ei ole erityisen merkittävää arvioida häntä marxilaisuuden tai historiallisuuden näkökulmista. Kauppinen korostaa uudenlaista lähestymistapaa, jossa eriytetään ”maolaisuuden” teoreettinen ja karismaattinen puoli. Molemmat puolet määrittelevät omalta osaltaan Maon poliittista perintöä.Maoismi voidaan jakaa kahteen osioon, kaanoniin eli viralliseen säännöstöön ja myyttiin. Myytti heijastelee nimenomaisesti Maon persoonaa ja siitä kumpuavaa karismaa. Maoismin kaltaisissa aatejärjestelmissä ideologinen kaanon ja myytit ovat yhteistyössä. Lähtökohtana onkin siis antaa määritelmä sellaiselle aatteelle, joka on vahvasti oppilauseisiin pitäytyvä ja myös ilmentää jonkun henkilön persoonaa, kuten Maoismi tekee.Aatejärjestelmän edustama myytti, tässä tapauksessa myytti Maosta, voidaan myös esittää eräänlaisena tarinana siitä, miten aatteen teoreettinen puoli on ajan myötä syntynyt ja kehittynyt. Tämä avaa mahdollisuuden paitsi tarkkailla Maon ajattelun kehittymistä, myös tutkia, millaisen ideologisen tarinan esimerkiksi hänen kootut kirjoituksensa tuottavat. Näin ollen välittömän mielenkiinnon kohteena on se tarina, joka kuvaa Maoa ideologisena toimijana ja uudistajana.Maon tutkiminen teorian ja myyttien kautta kertoo myös, millaisissa olosuhteissa ja ennen kaikkea minkä tyyppisin käsittein Maoismi selittää oman olemassaolonsa. Vaikka Maoismi määritelläänkin Kauppisen tutkimuksessa ideologiseksi kaanoniksi, sitä ei samalla määritellä muuttumattomaksi tai immuuniksi muutoksille. Tutkimus lähteekin ajatuksesta, että ideologinen muutos on välttämätöntä, koska historian tulkinnat muuttuvat väistämättä. Ideologiseen muutokseen kiinnitetään siten erityistä huomiota puuttumalla uudistusten ja muutoksen haun problematiikkaan. Tässä ilmenee myös idea kaanonin ja myyttien suhteesta: kaanon saattaa pysyä muuttumattomassa tekstimuodossa, mutta sen edustamien myyttien tulkinta ja sisältö muokkaavat myös kaanonin sisällön tulkintaa.

In this dissertation an ideological construction called “Maoism” is studied. Maoism is defined as an ideology that includes two important spheres of interpretation: canon and charisma. Canon is the structured part of the ideology while charisma represents the mythical aspect. Ideological canons, as understood in this particular study, are the texts that reach a status of a canon. Moreover, during the time the texts remain canonized, they remain unchanged as well. However, changes or revisions can be forced upon canons as they can be revised to serve political needs and ambitions; canonized ideology can thus be used to justify political power.Mao Zedong (1893–1976) was able to change the Marxist ideology into a different construction without losing its loyalty to the original, universal dogma. The revised ideology becomes then personified and named after the leader, yet staying pure in every way; in some cases, in fact, this process can even enhance the pureness of the ideology as the leader is considered to be superior in terms of ideological knowledge and competence. At the same time, the fountainhead of ideological wisdom is shifted from the original ideology to the leader himself as he is now seen as the main source of ideological innovation. Such a process of personification changes ideology into more than just a complex web of beliefs and theories guiding ideological actions.Maoism thus qualifies as an ideological phenomenon that was based as much on mythical dimensions as it was on theoretical guidelines; in this sense, Maoism is an ideological construction combining myth with theory. These two spheres of interpretation are studied through Mao Xuan, a collection of Mao Zedong’s political writings. Moreover, this collection is defined as an ideological “script” that defines the correct interpretation of Chinese Marxism and describes the “mystic moment,” that is, the heroic narrative of Mao Zedong