Risteytyksen, virikekasvatuksen ja loisinnan vaikutus Saimaan järvilohen (Salmo salar m. sebago) vaelluskäyttäytymiseen ja kalastettavuuteen

Populaatioiden eriytyminen ja pienentyminen voi johtaa niiden uhanalaistumiseen ja geneettisen monimuotoisuuden kaventumiseen. Äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen (Salmo salar m. sebago) elinvoimaisuuden kohentamiseksi on tehty risteytyskokeiluja järvilohta geneettisesti monimuotoisempien merilohikantojen kanssa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vaikuttaako risteytys lohenpoikasten vaelluskäyttäytymiseen tai kalastettavuuteen. Lisäksi tutkittiin muuttaako virikekasvatus tai loisinta risteytyksen vaikutuksia. Kokeet suoritettiin 2-vuotiailla järvilohilla ja Nevajoen merilohilla (Salmo salar L.) sekä niiden keskinäisillä risteymillä. Osa kaloista infektoitiin näkökykyä heikentävällä Diplostomum pseudospathaceum -imumatoloisella ja osa virikekasvatettiin neljän kuukauden ajan monipuolistamalla kasvatusaltaiden olosuhteita. Vaelluskokeessa PIT-merkittyjen lohien smolttivaellusta havainnoitiin kehäantenneilla uoma-altaissa. Kalastuskokeessa kaloja pyydettiin vapavälinein tutkimusaltaista. Risteytys lisäsi vaelluspoikasten eli smolttien vaellusaktiivisuutta. Risteymien vaellushuippu ajoittui puhtaiden kantojen vaellushuippujen väliin, tukien käsitystä vaelluksen ajoittumisesta geneettisesti säädeltynä ominaisuutena. Virikekasvatus laski lohien vaellusaktiivisuutta, aikaisti vaellushuippua ja lisäsi pyydystettävyyttä verrattaessa standardikasvatukseen osoittaen, että jopa lyhytkestoisella virikekasvatuksella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Voimakkaasti loisitut kalat vaelsivat päiväsaikaan kontrollikaloja enemmän, kun yöllä vastaavaa ei havaittu. Heikentynyt näkökyky saattaa siten muuttaa lohen adaptiivista ominaisuutta vaeltaa yöllä. Risteytyksellä tai loisinnalla ei puolestaan ollut vaikutusta kalastettavuuteen. Infektoitujen lohien silmien kaihin peittävyydessä ei myöskään havaittu merkitseviä eroja risteytysryhmien välillä. Koska risteytys ei vaikuttanut merkittävästi vaelluskäyttäytymiseen tai kalastettavuuteen, tulokset tukevat aiempaa käsitystä risteytyksen soveltuvuudesta järvilohen elinvoimaisuuden kohentamiseksi.

The diverging of the populations and the reduction of group size may lead to endangerment and a decrease in genetic diversity. A set of hybridization experiments with genetically more diverse Atlantic salmon have been conducted to improve vitality of the endangered Saimaa landlocked salmon (Salmo salar m. sebago). This study focuses on whether hybridization has affected migratory or catchability aspects of young salmon. An additional study investigates how rearing background, or parasitism affects the results of hybridization. The tests were conducted with 2-year-old landlocked salmon, Baltic anadromous salmon (Salmo salar L.) and their hybrids. Some fish were infected with an eye fluke (Diplostomum pseudospathaceum) which reduces its hosts vision, and some were also reared in enriched conditions for four months by diversifying the environment of the rearing tanks. Smolt migration of PIT-tagged salmons was observed in stream tanks with antennas. The catchability test was conducted by catching salmons with fishing rods from research tanks. Hybridization increased the migration abilities of the smolts. Migration peak of the hybrids appeared between the peaks of the purebred stocks, confirming the view that the timing of migration is dependent on genetical factors. Enriched rearing decreased migration activity, advanced the migration peak and increased the catchability compared to the standard group. This implies that even short time enrichment could have sustained effects. When comparing the control group to heavily infected fish, the latter migrated more during the daytime, but similar behavior was not observed at night. Thus, reduced vision could change the adaptive qualities of salmon to migrate at night. However, hybridization or infection had no effect on catchability. No significant differences were observed in the cataract coverage between the crossbreeding groups. Results reinforce the perception that hybridization is a suitable method for increasing the vitality of the Saimaa landlocked salmon by showing no significant effect for migration nor catchability.