Tekoälyn vaikutus kyberturvallisuusjohtamiseen: uhkat ja niihin varautuminen

Tekoälyn käyttö on yleistynyt runsaasti viime vuosina. Runsas käytön lisään-tyminen on tekoälyn etujen ohella tuonut sitä käyttäville organisaatioille myös uusia uhkia kyberturvallisuuteen liittyen. Tämä tutkimus tarkastelee tekoälyn roolia kyberturvallisuusjohtamisessa. Tukevien tutkimuskysymys-tensä avulla se pyrkii esittämään uhkat, joita tekoäly osaltaan luo sekä ehdot-tamaan näille varautumiskeinoja. Tutkimuksen tavoitteena on luoda lukijal-leen syvempi ymmärrys sekä tekoälystä että kyberturvallisuudesta ja ennen kaikkea näiden välisestä vuorovaikutuksesta. Tutkimus toteutettiin laadulli-sin tutkimusmenetelmin muodostamalla teoreettinen viitekehys saatavilla olevista kirjallisista lähteistä. Ymmärryksen luomiseksi tutkimuksen toteu-tukselle oli ensisijaista luoda ensin ymmärrys sen keskeisistä käsitteistä kuten kyberturvallisuus, kybertoimintaympäristö, kyberturvallisuusjohtaminen, uhka, riski ja varautuminen. Tekoälyn osalta tutkimus esittää eri teknologia-malleja kuten koneoppiminen sekä syväoppiminen. Lopuksi, aineistoanalyy-sin pohjalta tutkimus osoittaa tutkimustulokset. Näiden perusteella tutkimus voi todeta tekoälyn luovan uhkia kyberturvallisuusjohtamiselle, kuten tehos-tunut tiedusteluprosessi sekä kohdennetummat tietojenkalastelut ja tunkeu-tumisyritykset. Tutkimus esittää miten pitkälle aiemminkin käytetyt perintei-set kyberturvallisuuden hallintamallit kuten riittävät nykyäänkin varsin pit-källe myös tekoälyn hallinnassa. Tutkimus luo lisää ymmärrystä tekoälyn ja kyberturvallisuuden välisestä suhteesta sekä luo näkemyksiä tähän yhtälöön. Näiden avulla tutkimuksen lukijat voivat kehittää tekoälyn hallintaa omissa ympäristöissään.