Aikuisiän selän ryhtihäiriön yhteys kävelyn spatiotemporaalisiin askelmuuttujiin

Kävely on oleellisesti ihmisen kokonaistoimintakykyyn vaikuttava tekijä ja se linkittää kansainvälisen toimintakyvyn luokituksen (ICF) osa-alueita toisiinsa. Kävely on mukautuvainen ja herkkä erilaisille muutoksille. Yksi muutoksia aiheuttava tekijä on aikuisiän selän ryhtihäiriö (engl. adult spinal deformity). Selän ryhtihäiriöt kuuluvat selkärangan asentoon ja toimintaan liittyviin ongelmiin, jotka ovat lisääntyneet länsimaissa valtavasti viime vuosikymmeninä. Selän ryhtihäiriö on kattotermi, joka kuvaa lanne- sekä rintarangan alueella sijaitsevia rangan asentoon vaikuttavia heterogeenisiä rakenteellisia muutoksia. Ryhtihäiriöt ovat aikaisemman tutkimuksen mukaan yhteydessä muun muassa heikentyneeseen elämänlaatuun. Terveydenhuollon kliinisten tutkimusten osana suositellaan käytettäväksi subjektiivisten menetelmien lisäksi toimintakykyä objektiivisesti mittaavia menetelmiä, kuten kävelyanalyysiä. Tämän pro-gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää aikuisiän selän ryhtihäiriön yhteyttä kävelyn askelmuuttujiin. Tämän pro-gradu -tutkielman aineisto kerättiin Keski-Suomen hyvinvointialueen, Sairaala Novan aikuisiän selän ryhtihäiriö -seurantatutkimuksen yhteydessä. Osallistujista kerättiin taustatiedot, kuten ikä, sukupuoli, paino, pituus ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus, kyselylomakkeilla. Selkärangan asentoa kuvaavat muuttujat mitattiin röntgenlaitteella ja spatiotemporaaliset kävelymuuttujat OptoGait -kävelyanalyysilaitteistolla. Osallistujista muodostettiin röntgenkuviin pohjautuvan SRS-Schwab-luokittelun perusteella vakavan ja lievän ryhtihäiriön potilaiden alaryhmät. Selkärangan ryhtihäiriöiden ja askelmuuttujien välisten yhteyksien analyyseissä hyödynnettiin lineaarista regressiomallia. Monitestauksen vuoksi lineaarisen regression p-arvoille tehtiin Benjamini-Yekutieli korjaus. Tutkimusaineistossa oli mukana 185 aikuista, joilla oli jonkinasteinen ryhtihäiriö. Osallistujista 60 % oli naisia ja 40 % miehiä. Osallistujien iän keskiarvo oli 61,7 vuotta, painoindeksin 27,7 kg/m2 ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden 25,9 MET tuntia viikossa. Lievän ryhtihäiriön alaryhmään kuului 123 ja vakavan ryhtihäiriön alaryhmään 62 henkilöä. Lineaarisista regressiomallia hyödyntävissä analyyseissä tilastollisesti merkitsevinä yhteyksinä säilyivät lievän ryhtihäiriön alaryhmän sagittaalisen vertikaalisen akselin (SVA) ja kävelyn ponnistusvaiheen välinen yhteys (β = -0,268, p = 0,004). Vakavan ryhtihäiriön alaryhmässä tilastollisesti merkitsevät yhteydet havaittiin lanneluu-ristiluukulman ja lannelordoosin epäsuhdan (PI-LL) ja kävelyn kuormitusvaste vaiheen (β = -0,403, p = 0,002) sekä sagittaalisen vertikaalisen akselin (SVA) ja kävelyn keskituki vaiheen (β = 0,345, p = 0,012) välillä. Ilman alaryhmäjakoa ja koko ryhmällä tehdyissä regressioanalyyseissä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ryhtihäiriöiden ja kävelyn askelmuuttujien välillä. Tutkimustuloksissa korostuvat ryhtihäiriöilmiön heterogeenisyys sekä kävelyn kompensatoristen mekanismien tehokkuus. Tässä pro-gradu -tutkielmassa ryhtihäiriön vakavuus, sukupuoli, ikä ja painoindeksi olivat eniten kävelyn askelmuuttujiin yhteydessä olevia tekijöitä.