Erityistä tukea saavan lapsen sosiaalinen osallisuus peruskoululuokassa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten erityistä tukea saavien lasten sosiaalinen osallisuus toteutuu alakoulussa heidän omassa luokassaan. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin avaamaan niitä tapoja ja keinoja, joilla sosiaali-sen osallisuuden toteutumista erityistä tukea saavilla lapsilla tuetaan. Sosiaalista osallisuutta tarkasteltiin inkluusion tavoitteisiin liittyvänä ilmiönä soveltaen Kosterin, Nakkenin, Pijlin ja van Houtenin (2009) sekä Levasseurin, Richardin, Gauvinin ja Raymondin (2010) malleja sosiaalisen osallisuuden osatekijöistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena etnografisena tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistoa kerättiin osallistuvan havainnoinnin, opettajahaastattelun ja havainnoitavan luokan oppilaille teetetyn sosiometrisen kyselyn avulla. Moninaisesta tutkimusaineistosta johtuen aineistoa analysoitiin monimenetelmäisesti hyödyntäen sekä laadullisia että määrällisiä analyysitapoja. Tutkimuksen tulosten mukaan erityistä tukea saavan lapsen sosiaalisen osallisuuden toteutumiseen olivat yhteydessä lapseen itseen liittyvät tekijät, vertaisten toiminta ja opettajan tuki. Nämä eri tekijät eivät olleet toisistaan riippumattomia, vaan päinvastoin niiden todettiin olevan kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Tämä tutkimus osoitti erityistä tukea saavilla oppilailla olevan haasteita sosiaalisen osallisuuden toteutumisessa. Sosiaalinen osallisuus kuitenkin toteutui erityistä tukea saavilla oppilailla keskenään eri tavalla, minkä vuoksi pelkästään erityisen tuen tarpeen ei voida ajatella olevan määrittävä tekijä sosiaalisen osallisuuden toteutumisessa. Sen sijaan kasvattajat voivat omalla toiminnallaan tukea lasten sosiaalista osallisuutta ja täten edesauttaa myös inkluusion tavoitteiden, kaikkien lasten osallisuuden, toteutumista.