"Se on tällä hetkellä tosi hyvä, että emme joudu asua sillan alla pahvilaatikossa" : tutkimus lapsiperheiden asunnottomuudesta

Lapsiperheiden asunnottomuudesta ei ole juurikaan kotimaista tutkimustietoa, vaikka ky-seessä on suurten kaupunkien kasvava ongelma. Asunnottomuudesta aiheutuu perheille usein paljon ongelmia, ja toisaalta myös perheiden asunnottomuuden taustalla vaikuttaa monia ongelmia. Lapsuudessa koetulla asunnottomuudella voi olla kauaskantoisia seurauksia myöhempään elämään. Tutkin tässä laadullisessa Pro gradu -tutkimuksessani lapsiperheiden kokemuksia asunnottomuudesta, sen taustalla vaikuttavia syitä ja seurauksia sekä perheiden saamaa tukea. Keskeisenä tutkimuksessa on asiakkaan äänen esille nostaminen ja lapsiperheiden asunnottomuuden ilmiön tutummaksi tekeminen. Tutkimustietoa lisäämällä voidaan ennaltaehkäistä perheiden asunnottomuutta ja kehittää palveluita pitkällä täh-täimellä. Tutkimus nojaa teoreettisesti ymmärrykseen marginaalista ja osallisuudesta, joihin perheet ovat vääjämättä jossain suhteessa ollessaan asunnottomia. Tutkimuksen aineiston olen kerännyt narratiivisten teemahaastatteluiden avulla, joista yhden toteutin ryh-mähaastatteluna ja kolme yksilöhaastatteluina. Aineisto koostuu erään eteläsuomalaisen suuren kaupungin sosiaalihuollon asiakkaana olevasta neljästä asunnottomasta, tai asunnot-tomuuden kokeneesta perheestä, joiden neljää vanhempaa ja kahta nuorta olen haastatellut. Tutkimusaineiston olen analysoinut sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten perusteella perheiden asunnottomuuden taustalla ilmenee usein moniongelmaisuutta, joka voi aiheutua sekä yhteiskunnan rakenteellisista, että perheiden yksilöllisistä ongelmista. Asunnottomia perheitä ei kuitenkaan voida yleistää yhtenäiseksi ryhmäksi, ja perheet tarvitsevat yksilöllisiä tukimuotoja. Asunnottomuudesta voi aiheutua perheille henkistä kuormitusta, kuten turvattomuutta, toivottomuutta ja epävarmuutta. Asunnottomuus voi myös pitkittyä ja uusiutua osalla perheistä. Lasten osalta asun-nottomuudella on henkisen kuormituksen lisäksi kielteisiä vaikutuksia lasten sosiaalisiin suhteisiin ja koulunkäyntiin. Asunnottomien perheiden väliaikaismajoittaminen näyttäytyy paikoin ongelmalliselta esimerkiksi majoituksen pitkittymisen, levottoman ympäristön, hei-kon laadun sekä pienen koon vuoksi. Asunnottomuus ja siihen liittyvät ongelmat kasvattavat perheiden riskiä ajautua yhteiskunnan marginaaliin, ja vähentävät perheiden osallisuuden toteutumista aiheuttaen myös toiseuden kokemuksia. Asunnottomuus ei kuitenkaan automaattisesti aiheuta marginaaliin ajautumista, ja perheitä kannattelevina voimavaroina näyttäytyvät esimerkiksi perheen yhtenäisyys, lapset sekä läheisiltä ja yhteiskunnalta saatu tuki. Asunnottomien perheiden auttaminen ja ongelmien ennaltaehkäiseminen ovat tärkeitä niin inhimillisistä kuin kansantaloudellisistakin syistä. Perheiden asunnottomuuteen puuttumisessa olennaiseksi nousee asunnottomuuden ennaltaehkäiseminen, sen taustalla vaikuttavien syiden selvittäminen sekä toimivan tukijärjestelmän ja lapsiperheille soveltuvan väliaikaismajoituksen tarjoaminen. Sosiaalityöllä, moniammatillisella yhteistyöllä ja ennen kaikkea luottamuksellisella ja osallistavalla asiakassuhteella on merkittävä rooli asunnottomien perheiden auttamisessa. Lasten aseman huomioiminen asunnottomien perheiden parissa työskenneltäessä on erityisen tärkeää.