Pitkään jatkuneen, säännöllisen meditaation harjoittamisen ja meditaatiotilan vaikutus säikähdysreaktioon

Tässä tutkimuksessa selvitettiin pitkään jatkuneen, säännöllisen meditaation harjoittamisen pysyviä vaikutuksia ja meditaatiotilan välittömiä vaikutuksia sekä emootioilla säädeltyyn säikähdysreaktioon että säikähdysreaktion voimakkuuteen yleisesti. Tutkimuksessa verrattiin pitkään (ka = 6,7 vuotta) meditaatiota harjoittaneiden (n = 9) ja kontrollitutkittavien (n = 9) säikähdysvasteita emootioilla säädellyssä säikäytyskokeessa. Säikähdysvasteen voimakkuutta mitattiin silmäniskun lihasaktiivisuutta mittaavalla elektromyogrammilla (EMG). Tutkittaville tehtiin emootioilla säädelty säikäytyskoe kahdessa erilaisessa tilanteessa: ensin ns. perustilanteessa ja sen jälkeen meditaation kaltaisessa tilanteessa. Keskeisin tulos oli, että meditaatiota harjoittaneiden säikähdysvasteet olivat molemmissa tilanteissa huomattavasti pienempiä kontrollitutkittaviin verrattuna. Lisäksi säikähdysvasteet pienenivät molemmilla ryhmillä saman verran meditaation kaltaisessa tilanteessa perustilanteeseen verrattuna, mikä johtunee tottumisesta säikäytysääneen ja -kokeeseen. Epäselväksi tutkimuksessa jäivät meditaation harjoittamisen ja meditaatiotilan vaikutukset emootioilla säädeltyyn säikähdysreaktioon, koska säikähdysvasteet eri tunnesisältöisiin kuviin eivät muuttuneet oletetulla tavalla. Pitkään jatkunut, säännöllinen meditaation harjoittaminen näyttää siis vaikuttavan refleksiivistä säikähdysvastetta pienentäen. Käytännössä meditaatioryhmän pienemmät säikähdysvasteet kontrollitutkittaviin verrattuna kertonevat kokeneiden meditoijien rauhallisuudesta ja rentoutuneisuudesta, mikä fysiologisesti näkyy kehon matalampana virittyneisyytenä. Lisäksi meditaatioryhmän pienempiä säikähdysvasteita kontrollitutkittaviin verrattuna voi selittää tarkoituksenmukaisempi tarkkaavuuden säätely. Tulokset vahvistavat aiempia havaintoja, joiden mukaan tietoisuustaitojen harjoittaminen vaikuttaa hyvinvointiin paitsi psykologisten myös fysiologisten säätelymekanismien kautta. Tulokset antavat myös lisää viitteitä tietoisuustaitojen harjoittamisen myönteisistä vaikutuksista mm. stressiin ja ahdistuneisuuteen.

The aim of the present study was to examine the effects of long-term regular meditation practice and meditative state on emotion modulated startle reflex and on startle responses generally. Participants were 9 experienced meditation practitioners and 9 control subjects. The startle responses were measured by electromyogram (EMG) metering the muscular activation of the eye blink. Emotion modulated startle probe was conducted in two conditions: firstly in baseline condition and secondly in meditation like condition. The main result was that experienced meditators had smaller startle responses in both conditions compared to control group. In addition, both groups had smaller startle responses in the meditation like condition compared to the baseline condition, which probably reflects subjects’ habituation to the startle stimulus and the startle probe. The effects of meditation experience and meditation like state on emotion modulated startle responses could not be examined as subjects’ startle reactions to pictures with different emotional content did not vary as expected. Long term regular meditation practice seems to cut down reflexive startle response. In practice, experienced meditators’ smaller startle responses presumably reflect their more relaxed and calm physiological state compared to control subjects. Furthermore, meditators’ better attention regulation during the test may explain the smaller startle responses. The results of the present study support the previous findings: physiological mechanisms mediate the positive effects of meditation on well-being. Moreover, the findings suggest that meditation may have positive implications for stress and anxiety.