Taidekasvatuksellinen tekeminen kohtaamisen tilana - lapsille ja heidän vanhemmilleen

Tutkimus selvitti keinoja miten taidekasvatuksellinen tekeminen voi toimia tilan avaajana vanhemman ja lapsen kohtaamisessa. Teoriaosuudessani selvitin John Deweyn kokemuksellista kasvatusfilosofiaa ja sitä minkä takia hän piti taidekasvatusta tärkeänä yksilön kasvulle. Kappaleessa kolme kuvasin vanhemman ja lapsen kohtaamista vanhemmuuden ja lapsen tarpeiden näkökulmasta. Tutkimustani varten suunnittelin viiden tehtävän Taiko-sarjan, jota testasin viidelle perheelle, jotka osallistuivat vapaaehtoisesti tutkimuksen tekemiseen. Perheet valitsin tutkimukseeni kahdella kriteerillä, joista ensimmäinen oli lasten osoittama kiinnostus visuaaliseen toimintaan. Toinen kriteeri oli lasten ja heidän vanhempiensa tavanomaiselta vaikuttava vuorovaikutussuhde. Tehtävien tekemisen jälkeen haastattelin perheen äidit. Haastattelut toteutin teemahaastatteluina. Analysoituani aineiston teemoittelin sen. Aineistosta nousi kuusi teemaa, jotka liittyivät vanhemman ja lasten kohtaamisiin. Nämä teemat olivat ajankäytön tiedostaminen, tehtävistä tehdyt huomiot, ohjauksen tiedostaminen, vanhempien tunteet, oivallukset tehtävistä, taiteellinen tekeminen sekä tekemisen jatkuminen ja tehtävien aktivointi. Tutkimuksesta selvisi, että taidekasvatuksellinen lapsen ja vanhemman yhteinen tekeminen avasi heille tilan, jossa he kokivat erilaisia kohtaamisia. Kohtaamiset liittyivät arkipäiväisiin huomioihin ja oivalluksiin ajankäytöstä. Lapset kokivat riemua ja onnistumista. Lisäksi vanhemmat saivat tunnekokemuksia seuratessaan lastensa riemua. Yhdessä he pääsivät myös tekemisen tilaan, jossa kokivat tekemisen innostusta. Näin taidekasvatuksellinen toiminta voi toimia lapsen ja vanhemman tilan avaajana kohtaamiselle.