Musiikkiharrastuksella osallisuuteen

Abstract

This dissertation focuses on the effects of musical hobbies, such as playing in an orchestra or singing in a choir, on social inclusion. The perspectives cover both the perspective of children and youth who take part in the activities and the pedagogical thinking of a youth choir conductor. The concept of social inclusion is here mainly drawn from the writings of Raivio and Karjalainen (2013, 17) as they conceptualize the factors of social inclusion as well as the theory of well-being by Allardt (1976). Another main theme in this study is intercultural music education, which is primarily based on the reflections by Schippers (2010). Research works concerning the effects of musical hobbies on well-being are outlined and a bridge built towards a multi-disciplinary discussion on social inclusion and music education. The methods of this research consist of ethnographic and autoethnographic orientations. The first two of the four sub-studies are based on data collected in South Africa from music school students during years 2000-2010 and from university students and teachers in 2012. The autoethnographic research (sub-study 4) comprises reflections on how a youth choir conductor applies the research findings about social inclusion in her pedagogical thinking in the sociocultural context of the Vox Aurea youth choir. The data consists of interviews, participant observation, research diaries, videos, photos, music recordings, newspaper articles, messages and memos. The findings of the study support the idea of musical hobbies enhancing the experiences of social inclusion for children and youth, and intercultural music education enriching musical understanding and expression. Conductors and music teachers are encouraged to reflect on their pedagogical choices in the framework of social inclusion, as high artistic level and social inclusion may be targeted as twin goals that support each other.

Tutkimus tarkastelee musiikkiharrastuksen vaikutusta lasten ja nuorten osallisuuteen sekä tämän tiedon soveltamista kuoronjohtajan pedagogisessa ajattelussa. Osallisuuden käsite nojaa etenkin Raivion ja Karjalaisen (2013, 17) jaotteluun osallisuuden osatekijöistä sekä Allardtin (1976) hyvinvointiteoriaan. Osallisuuden ohella työn keskeisenä teemana on kulttuurienvälinen musiikkikasvatus, jossa pohdinta peilautuu etenkin Schippersin (2010) kirjoituksiin. Kokonaisuus jäsentää lukuisia musiikkiharrastusten hyvinvointivaikutuksia valottavia tutkimuksia rakentaen monitieteistä siltaa osallisuuteen liittyvään keskusteluun. Työ koostuu neljästä osatutkimuksesta. Kahden ensimmäisen osatutkimuksen aineisto on kerätty Etelä-Afrikassa orkesterisoittoa harrastavilta nuorilta vuosina 2000-2010 sekä musiikin yliopisto-opiskelijoiden ja -opettajien parissa vuonna 2012. Suomessa aineiston keruu on keskittynyt Vox Aurea –nuorisokuoron toimintaan ja erityisesti kuoronjohtajan ajattelun reflektointiin vuosina 1998-2020. Tutkimusotteina on hyödynnetty etnografisia ja autoetnografisia menetelmiä, joihin on liittynyt puolistrukturoituja teemahaastatteluita, observointia, tutkimuspäiväkirjoja, lomakekysely, valokuvia, video- ja äänitemateriaalia sekä kuorotyöskentelyä koskeva dokumenttiaineisto sisältäen mm. muistioita, viestejä ja lehtileikkeitä. Tutkimuksen tulokset tukevat käsitystä lasten ja nuorten musiikkiharrastuksen osallisuutta lisäävistä vaikutuksista sekä kulttuurienvälisen musiikkikasvatuksen mahdollisuuksista rikastaa ja syventää musiikillista ilmaisua ja ymmärrystä. Tulokset kannustavat musiikkiharrastusten ohjaajia reflektoimaan pedagogisia valintojaan myös osallisuuden osatekijöiden näkökulmista: nuorten osallisuutta voi edistää samansuuntaisesti taiteellisiin tavoitteisiin pyrkimisen kanssa.