Työnohjaajan ja ryhmän vuorovaikutus työnohjaajan työtapojen osalta heikoksi arvioiduissa etätyönohjausistunnoissa

Abstract

Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa vuorovaikutuksellisia ilmiöitä sellaisista ryhmätyönohjausistunnoista, joissa yksi tai useampi ohjattava oli antanut istunnon arviointilomakkeella heikon arvion työnohjaajan työtavoista. Tutkielman aineisto koostui etävälitteisesti toteutettujen ryhmätyönohjausistuntojen videotallenteista, jotka ovat osa Jyväskylän yliopiston ja Oulun yliopiston yhteistyössä toteuttamaa PhInGain: Työryhmien etäpalaverien kuormittavuuden vähentäminen ja hyödyllisyyden lisääminen fysiologisten mittareiden avulla - hanketta. Videoiden analyysissa käytimme tutkimusmenetelmänä keskustelunanalyysia. Oletuksemme oli, että työnohjaajan työtapojen osalta heikoksi arvioituihin istuntoihin liittyy yhdenmukaisia vuorovaikutuksellisia ilmiöitä. Tunnistimme työnohjaajan työtavoista neljä eri ilmiötä, jotka esiintyivät työnohjaajan työtapojen osalta heikoksi arvioiduissa istunnoissa: työnohjaajan ei-tietämisen positio ei toteudu, työnohjaaja jakaa puheenvuoron tilanteeseen nähden sopimattomalla tavalla, työnohjaaja tauottaa kysymyksensä epäselvästi tai työnohjaaja positioi itsensä puhujan positioon puhumalla äänessä olevan puhujan päälle. Lisäksi tutkimustuloksemme osoittivat, että työnohjaajan työtapojen osalta heikoksi arvioiduissa istunnoissa etävälitteisyyteen liittyvät häiriöt toistuivat. Työnohjaajan työtavat sekä vuorovaikutukselliset ja itsensä positioimiseen liittyvät valinnat voivat vaikuttaa siihen, miten ohjattavat työnohjaajan työtavat kokevat. Työnohjaajien tulee harkita, milloin antavat suoria neuvoja, sillä tuloksiemme mukaan neuvojen jälkeen ohjattavat voivat vetäytyä keskustelusta tai keskustelu voi ohjautua väärään suuntaan. Jakamalla puheenvuoroja tilanteeseen nähden sopimattomalla tavalla työnohjaaja voi viivästyttää tai jopa kokonaan estää puhujan positioon pyrkineen ohjattavan osallistumisen senhetkiseen keskusteluun. Epäselvästi tauotetut kysymykset voivat haitata keskustelun luonnollista etenemistä puhujan ja kuuntelijan positioiden sekoittuessa. Työnohjaaja voi pyrkiä puhujan positioon puhumalla ohjattavan päälle, mikä voi olla ohjattavien näkökulmasta haitallista, sillä tuloksiemme mukaan tällaisissa tilanteissa ohjattavat voivat osoittaa turhautuneisuutta tai vetäytyä keskustelusta. Lisäksi etävälitteisyyden erityispiirteet, kuten mikrofonin käytöstä tai muusta tekniikasta aiheutuvat haasteet on hyvä tiedostaa etävälitteisesti toteutettavissa ryhmätyönohjausistunnoissa, sillä ne voivat aiheuttaa häiriöitä keskittymiseen ja vetäytymistä keskustelusta. Työnohjaajat voivat hyödyntää tämän tutkielman tuloksia omassa työssään tehdäkseen tietoisempia valintoja työtavoistaan sekä omasta positiostaan etävälitteisten ryhmätyönohjausistuntojen vuorovaikutustilanteissa.

The goal of this thesis was to survey communicational phenomena from clinical supervision group sessions where one or more participants had evaluated the methods of the clinical supervisor as weak on the evaluation form. The material of this thesis consisted of video recordings of remotely implemented group clinical supervision sessions which are part of a study which was carried out in collaboration between the University of Jyväskylä and the University of Oulu PhInGain: Reducing strain and increasing gain of remote work group meetings with physiological indicators. As a research method we used conversation analysis in the analysis of the videos. Our assumption was that there could be found similar communicational phenomena between sessions in which the methods of clinical supervisor were evaluated as weak. We identified four different phenomena that emerged from the sessions where methods of the clinical supervisor were evaluated as weak: the clinical supervisors position of not-knowing does not actualize, the clinical supervisor divides the turns of speaking in a way that is inappropriate for the situation, the clinical supervisor pauses their questions unclearly, and the clinical supervisor takes position of the speaker by talking over the current speaker. In addition, our results showed that disturbances related to remoteness emerged repeatedly in sessions which had been evaluated as weak in terms of the methods of the clinical supervisor. Clinical supervisor’s choices in their procedures, interaction and positioning can affect how the participants experience the methods of the clinical supervisor. Clinical supervisors should consider when to give direct advices to participants. Our results show that after direct advices participants can withdraw from the conversation or the conversation may drift in the wrong direction. By distributing speaking turns inappropriately, clinical supervisors may delay, or even completely block participants' aim to take speakers' positions in the current conversation. Incoherently interluded questions may hinder the natural flow of the conversation when speakers and listeners positions commingle. Clinical supervisor may try to take speakers position by speaking over the currently speaking participant, which may be harmful in the perspective of the participants. Our results show that in these kinds of situations participants can show frustration or withdraw from the conversation. In addition, it is good to be aware of the additional dimensions of remote sessions, like challenges created by the usage of microphone or other technical difficulties, while implementing remote group sessions as they can cause disturbances in concentration and withdrawal from a conversation. Clinical supervisors can utilize the results of this thesis to make more aware choices about their methods and how they position themselves in the interaction of remote group clinical supervision sessions.