Lapsen osallisuus tehostetun perhetyön ja erityisen tuen perhetyöntekijöiden näkökulmasta

Abstract

Tämän tutkielman aineisto on kerätty kahdella ryhmähaastattelulla, jossa toiseen osallistui kolme tehostetun perhetyön työntekijää ja toiseen kaksi erityisen tuen perhetyöntekijää. Haastateltavat työskentelivät samalla hyvinvointialueella. Tavoitteena tutkielmassa oli selvittää lapsen osallisuuteen liittyviä tekijöitä perhetyöntekijöiden kuvaamina. Toisena tavoitteena oli löytää eri perhetyön muotoihin liittyviä eroja ja yhtäläisyyksiä lapsen osallisuudessa sekä selkeyttää eri perhetyönmuotoja.

Tutkielman metodologia on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Polly Wright, Claire Turne, Daniel Clayn ja Helen Mills vuonna 2006 oppaassaan The participation of children and young people in developing social care koko systeemin huomioon ottavaa lähestymistapaa lapsen osallisuuteen (whole systems approach). Tämän näkökulman mukaan osallisuudessa tulisi kiinnittää sen kokonaisvaltaiseen toteutumiseen eri osa-alueilla. Osa-alueet ovat Wrightin ym. mukaan rakenne, kulttuuri, käytäntö ja arviointi.

Tutkielman tuloksen mukaan palaverien rakenteita, dokumentointia ja perhetyön prosessia muuttamalla lapsiystävällisemmiksi voisi lapsen osallisuus lisääntyä. Toisaalta haastateltavat kuvasivat usein olevansa lapsen äänenä esimerkiksi palaveritilanteissa. Haastateltavat kuvasivat muiden rakenteiden puutteiden vaikuttaneen siihen, että työskentelyssä olevilla vanhemmilla ei aina ollut voimavaroja lapsen osallisuuden edistämiseen ja tästä syystä työskentely saattoi muodostua aikuiskeskeiseksi. Haastateltavat kuvasivat usein perhetyön paikkaavan muiden palveluiden puutteita. Haastateltavat nostivat oleellisiksi tekijöiksi sen, miten työntekijät, ja lasten vanhemmat suhtautuivat lapsen kuulemiseen ja osallisuuteen. Vanhemman negatiivisen suhtautumisen nähtiin aineistossa olevan yksi merkittävimmistä tekijöistä sille, että lapsen osallisuus estyi perhetyön työskentelyssä. Myös perhetyössä tuli haastateltavien mukaan kiinnittää huomiota lasten yksilölliseen kohtaamiseen. Haastateltavat kokivat tärkeäksi käytännöt, jotka lisäävät lapsen luottamusta työntekijään sekä lapsilähtöisten menetelmien käytön. Lapsen oli aineiston perusteella tärkeä saada osallistua omalla tavallaan ja tarvittaessa myös muilla kuin sanallisilla tavoilla.

Aineiston perusteella voitiin todeta, että merkittävimmät ero eri perhetyön työmuotojen välillä liittyivät työskentelyn intensiteettiin, lapsen omiin tapaamisiin ja vanhempien suhtautumistapaan työskentelyyn liittyen. Tehostettu perhetyö on tiivistä ja siinä on myös lapsen omia tapaamisia, joita erityisessä tuessa ei pääsääntöisesti ollut. Tehostetussa perhetyössä kohdattiin enemmän vanhempien negatiivista suhtautumistapaa työskentelyyn