Voima- ja plyometrisen harjoittelun vaikutukset ponnistusvoimaan, alaraajojen maksimaaliseen voimantuottoon ja pienpelin liikkumismuuttujiin U16 jalkapalloilijoilla

Abstract

Moderni jalkapallo edellyttää jalkapalloilijoilta monipuolista suorituskykyä. Lajin fyysisten ominaisuuksien vaatimukset kasvavat jatkuvasti, sillä pelaajat liikkuvat entistä nopeammin ja pidempään. Erot huipulla ovat marginaalisia, joten fyysinen suorituskyky on oltava huippuunsa viritetty. Ominaisuuksia on kehitettävä monipuolisesti ja tehokkaasti, jotta harjoittelusta saadaan mahdollisimman vähäisellä panostuksella mahdollisimman paljon irti. Oheisharjoittelun tärkein tavoite on suoriutua kentälle entistä sujuvammin. Täten voima- ja plyometrinen harjoittelu sekä pienpelit ovat olleet keskeinen tutkimusaihe viime vuosina.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko nousujohteisella voima- ja plyometrisella harjoittelulla vaikutusta U16 jalkapalloilijoiden voimantuottoon ja vertikaalihyppyihin sekä 6 vs. 6 pelin liikkumismuuttujiin.

Tutkittavat jaettiin kontrolli- ja interventioryhmään. Harjoitusinterventio kesti 6 viikkoa. Tutkimukseen rekrytoitiin 21 tavoitteellisesti harjoittelevaa U16 jalkapalloilijaa B-junioreiden korkeimmalta- ja toisiksi korkeimmalta sarjatasolta. Koehenkilöiden suorituskykyä mitattiin staattisella- (SH) ja esikevennyshypyllä (EKH), 1–3 toistomaksimin maastavedolla trap-tangolla ja 6 vs. 6 pelien liikkumismuuttujilla. Alku- ja loppumittaukset toteutettiin kahtena päivänä. Tässä tutkimuksessa aineisto koostui EKH:sta, SH:sta, arvioidusta 1 RM maastavedosta ja 6 vs. 6 peleistä. Tilastollisessa analyysissä käytettiin 12 tutkittavaa. Tilastollisena menetelmänä käytettiin ANOVAN kaksisuuntaista toistettujen mittausten varianssianalyysiä Bonferroni korjauksella.

Harjoitusinterventio johti parantuneeseen voimantuottoon. Interventioryhmän voimantuotto parani tilastollisesti merkitsevästi ~ 11,3 % (p = .001). EKH:ssa ja SH:ssa ei ryhmien sisäistä tai välistä muutosta havaittu. Pienpelin kiihdytyksissä, jarrutuksissa, ja kuljetussa kokonaismatkassa ei myöskään havaittu ryhmien sisäistä muutosta. Keskinopeus laski interventioryhmän sisällä tilastollisesti merkitsevästi (p=.025). Ryhmät ei antropometrisiltä ominaisuuksilta eronnut, mutta tilastollisesti merkittävä ero oli lähtötasossa voimantuotossa interventioryhmän hyväksi (p=.019). Toisaalta intervention jälkeen ryhmien ero oli entistä suurempi (p=.003). EKH:ssa, SH:ssa ja pienpelin liikkumismuuttujissa ei mittauksissa ollut ryhmien välistä eroa. Tutkimuksen mukaan nousujohteinen plyometrinen- ja voimaharjoittelu on hyödyllistä ja lisää U16 jalkapalloilijoiden voimaominaisuuksia, mutta sillä ei kuitenkaan ole suoraa yhteyttä 6 vs. 6 pelien kiihdytyksiin, jarrutuksiin ja kuljettuun kokonaismatkaan. Valmentajien olisikin keskeistä ymmärtää, että jalkapallon pienpelin taktiset ja tekniset tekijät tekevät pienpelin aikaisten liikkumismuuttujien vertailusta haastavaa, mutta laadukkaalla fysiikkaharjoittelulla on osoitettu olevan merkittäviä positiivisia vaikutuksia suorituskykyyn.

Modern football requires versatile performance capabilities from athletes. The physical demands of the sport are consistently increasing as players move faster and for longer periods. The differences at the elite level are marginal, making it crucial for players to optimize their physical performance. Various aspects of performance need to be developed comprehensively and efficiently to achieve the maximum benefits from training. The main goal of supplementary training is to enhance on-field performance. Therefore, strength and plyometric training, as well as small-sided games, have been significant research topics in recent years.

This study was conducted in collaboration with another Master’s thesis in the sports coaching and fitness testing methodology at the University of Jyväskylä. The aim of the study was to investigate the effects of progressive strength and plyometric training on U16 football players’ force production, vertical jump performance, and movement variables in 6 vs. 6 games.

The participants were divided into control and intervention groups. The training intervention lasted for 6 weeks. A total of 21 U16 football players actively training in the Finnish highest and second-highest junior levels were recruited for the study. The participant’s performance was measured through static- and countermovement jumps, 5- and 10-meter speed tests, agility tests, 1-3 repetition maximum trap-bar deadlift, 6 vs. 6 games movement variables. The pre-and post-test was conducted on two separate days. The data for this study consisted of countermovement jumps, static jumps, estimated 1 repetition maximum in the deadlift, and 6 vs. 6 games movement variables. The statistical analysis was conducted with 12 participants. The statistical method used was a two-way repeated measures analysis of variance (ANOVA) with Bonferroni correction.

The training intervention resulted in improved force production. The intervention group showed a statistically significant improvement of approximately 11.3 % (p=.001) in force production. No significant changes were observed within or in between the groups for countermovement- and static jumps. There were no significant changes in acceleration, deceleration, and total distance covered in 6 vs. 6 games. However, the average speed within the intervention group decreased significantly (p=.025). There were no significant differences in anthropometric characteristics between the groups, but the baseline was better in force production for the intervention group (p=.019). Furthermore, the difference between the groups was even greater after the intervention (p=.003). No significant differences were found between the groups in countermovement jumps, static jumps, and 6 vs. 6 games movement variables. According to the study, progressive strength and plyometric training is beneficial and enhance U16 football players' force production, but it does not directly translate to 6 vs. 6 games accelerations, decelerations, and total distance covered. However, due to the small sample size, further research with a similar study design is needed. Coaches should understand that the tactical and technical aspects of football games make it challenging to compare movement variables during small-sided games. However, high-quality physical training has been shown to have significant positive effects on performance.