Leskeys sosiaalisen aseman määrittäjänä : leskinaisten toimijuus ja luottosuhteet Keuruun käräjäkunnassa vuosina 1857-1892

Abstract

Historiantutkimuksen kentällä on korostettu instituutioiden rakenteiden vaikutusta naisten toimintamahdollisuuksiensa laajuuteen. Naisen elämässä tärkeimpänä instituutiona on pidetty avioliittoa sekä sen kautta saavutettua sosiaalista asemaa. Emännyys sekä äitiys määrittivät naisen asemaa yhteisössä. Jäätyään leskeksi hän ei enää ollut aviomiehensä edustuksenalainen, minkä vuoksi hän käytti taloudellisia ja sosiaalisia resursseja järjestääkseen elämäänsä uudenlaisessa tilanteessa. Lesken asema ei kuitenkaan itsessään tuonut mahdollisuutta päättää kaikesta itsenäisesti, vaan rooliin kotitaloudessa vaikutti suhde maaomaisuuteen, emännän aseman säilyminen sekä lesken ikä. Uudelleenavioituminen oli nuorempien leskien mahdollisuus selvitä taloudellisesti sekä saada lapsilleen kasvatus. Tutkielma käsittelee naisleskien toimijuutta Keuruun käräjäkunnassa vuosina 1857–1892. Tutkielman aineiston leskien mahdollisuudet resurssien käyttöön kasvoivat, jos he pystyivät jatkamaan kotitaloudessa emännän roolissa eli vastaamaan isännälle kuuluneista velvollisuuksista, jotka liittyivät asumuksen toimeentulosta huolehtimiseen. Taloudellinen toimijuus korostui tilanteessa, jossa kotitalouden päänä toiminut leski lainasi rahaa sekä viljatuotteita muille. Näissä tilanteissa leski piti kiinni omasta omaisuudestaan sekä mahdollisuudestaan päättää niiden käytöstä itsenäisesti. Emännyydestä luovuttiin myös vapaaehtoisesti, mikäli perillinen oli ikänsä tai aviosäätynsä kautta asumuksen hallintaan kykenevä. Vaikka leski ei menettänyt suoranaisesti omaisuuttaan alistuessaan perillisen isäntävallan alle, taloudelliselle toimijuudelle ei ollut tarvetta. Leski myös luotti lastensa velvollisuuteen huolehtia tämän toimeentulosta. Leski saattoi lisäksi solmia syytinkisopimuksen, mikä määritti tämän tilalta maksetun eläkkeen eli elatuksen laatua. Syytinkiläinen velkaantui leskeysaikana tilanteessa, jossa syytinkiä hoiti muu kuin oma sukulainen. Leskelle saattoi muodostua myös tarpeita, joita syytinkisopimukseen ei kirjattu. Itsellisten lesket eivät velkaantuneet useammin ja enemmän kuin muut, mikä osaltaan johtui heidän asumisestaan muiden kotitalouksissa, ilman mahdollisuutta luotonsaantiin. Lesket toimivat kotitaloutensa etujen mukaisesti tilanteissa, joihin heillä oli mahdollisuus. Ainoastaan hieman vanhemmat lesket kykenivät toimimaan resurssien näkökulmasta laajemmin, sillä useampi kuin yksi avioliitto, lasten ikä, kerätty omaisuus sekä kotitalouden rooli määritti toimijuuden rajoja.