Omaishoito ja COVID-19-pandemia : omaishoitajien arki, elämänlaatu ja palveluiden saatavuus koronapandemian aikana

Abstract

Tässä raportissa tarkastelemme koronapandemian vaikutusta omaishoitajien arkeen, omaishoitotilanteeseen sekä palveluiden saantiin. Raportti pohjautuu eurooppalaiseen kyselytutkimukseen, jossa selvitettiin koronan vaikutuksia omaishoitajien arkeen. Kysely on toteutettu verkkokyselynä aikavälillä 24.11.2020-8.3.2021. Kyselyn toteutuksesta ovat vastanneet Eurocarers yhteistyössä Centre for Socio-Economic Research on Ageing kanssa. Suomesta yhteistyökumppanina ja kyselyn suomentajana toimi Omaishoitajaliitto. Lisäksi kyselyn suomenruotsinnoksen teki Folkhälsan ja kyselyn levittämiseen osallistui myös Suomen omaishoidon verkosto. Analysoimme kyselyn vastauksia suomalaisten vastaajien osalta (N=309). Aineistossa vastaajat jakautuvat karkeasti kolmeen ryhmään: 1) nuorimmat (alle 50-vuotiaat), omaa lastaan hoitavat omaishoitajat; 2) keski-ikäiset (51-64-vuotiaat), usein omaa vanhempaansa tai puolisoaan hoitavat omaishoitajat sekä 3) iäkkäät (yli 65-vuotiaat), useimmiten omaa puolisoaan hoitavat omaishoitajat. Vastaajat raportoivat niin sosiaalisen kuin psyykkisen hyvinvoinnin heikentymistä. Huolta kannettiin niin omasta kuin omaishoidon saajan terveydestä sekä siitä, miten oma sairastuminen tai karanteeni vaikuttaisi omaishoidon saajaan. Vastausten perusteella omaishoitajat ovat jääneet yksin, eivätkä olemassa olevat tukiverkostot ole olleet tarpeeksi vahvoja. Koronapandemialla on ollut myös merkittävä vaikutus omaishoitajien ja omaishoidettavien palveluihin ja niiden saatavuuteen. Kaikkia tuen muotoja ei joko koettu tarvittavan tai niitä ei ollut saatavilla. Saatavilla olevista palveluista korostuivat erityisesti korona-arkeen liittyvän ohjauksen, tiedon ja neuvonnan tarve. Tyypillisiä olivat myös kokemukset siitä, ettei omaishoitotyötä ole pandemian aikana arvostettu yhtä paljon kuin terveydenhuollon ammattilaisten työtä. Tilanne on ollut erityisen hankala omaistaan yli 100 tuntia viikossa hoitavilla, lastaan hoitavilla sekä alle 50-vuotiailla omaishoitajilla. Nämä omaishoitajaryhmät kohtasivat koronapandemian aikana muita todennäköisemmin palveluiden vähentymistä tai peruuntumista. Kuitenkin elämänlaatu on heikentynyt, palveluiden saanti vähentynyt ja koettu arvostus heikentynyt kaikilla omaistaan hoitavilla. Nuorimpien omaishoitajien ryhmässä huolet taloudellisesta tilanteesta sekä kokemukset taloudellisen tilanteen huononemisesta olivat yleisempiä kuin vanhemmissa omaishoitajaryhmissä. Nuorimmat kokivat myös muita useammin, ettei heidän omaishoitopanostaan ollut arvostettu pandemian aikana yhtä paljon kuin terveydenhuollon ammattilaisten työtä. Lisäksi nuorimmassa omaishoitajaryhmässä raportoitiin muita useammin omaishoitoon kuuluvan hoidon ja tuen järjestelyn lisääntymistä. Samanaikaisesti erilaisia apukeinoja hoidon ja tuen järjestelyyn ei saatu palveluista tarpeeksi. Erityisen huolestuttava on havainto siitä, että yli 100 tuntia viikossa läheistään hoitavat raportoivat muita useammin palveluiden vähentyneen tai peruuntuneen ja palveluiden saannin heikentyneen koronapandemian vuoksi. He raportoivat muita useammin myös psyykkisen hyvinvointinsa heikentyneen pandemia-aikana. Tulosten mukaan palvelujärjestelmä ei ole tunnistanut kaikkia omaishoitajien tuen tarpeita. Ylipäätään enemmistö vastaajista koki, että omaishoitajien tilanteen huomioivasta lainsäädännöstä ja omaishoitajien tarpeiden sisällyttämisestä koronapandemiaan liittyvään valmiuslakiin olisi ollut apua, vastaavathan omaishoitajat kymmenien tuhansien ihmisten päivittäisestä hoivasta. Lainsäädännössä olisikin kiinnitettävä enemmän huomiota omaishoitajiin ja heidän erilaisiin tilanteisiinsa, myös poikkeusaikoina.