Valmentajien opetustyylien käyttö nuorten jalkapalloharjoituksissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on ollut tutkia jalkapallovalmentajien käyttämiä opetustyylejä nuorten jalkapalloilijoiden harjoituksissa. Tavoitteena oli selvittää mitä opetustyylejä valmentajat käyttävät ja mitkä tekijät vaikuttavat harjoitteisiin valittujen opetustyylien käyttöön. Tutkimuksen aineisto koostui kuudesta 14–17-vuotiaiden poikien tai tyttöjen joukkueharjoituksesta, joissa havainnoitiin laadullisin menetelmin neljän eri valmentajan ja heidän apuvalmentajiensa toimintaa. Lisäksi syitä tyylien käytölle selvitettiin valmentajille harjoitusten jälkeen tehtyjen puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Sisällönanalyysi toteutettiin aineistolähtöisesti sekä teoriaohjaavasti, jolloin teoreettisena pohjana toimi Mosstonin ja Ashworthin (2008) opetustyylien jaottelu ja siitä johdettu Palloliiton (2021a) jalkapallovalmentajan opetustyylien jaottelu. Tutkimustulokset osoittavat, että valmentajat käyttävät opetustyylejä varsin laajasti. Niin sanottujen opettajajohtoisten ja oppijakeskeisten tyylien käyttö oli varsin tasaista, mutta oppijakeskeisiä tyylejä käytettiin harjoituksissa ajallisesti hieman enemmän. Opettajajohtoisista tyyleistä ilmeni eniten komentotyyliä ja tehtäväopetusta, kun taas oppijakeskeisistä tyyleistä käytettiin eniten ongelmanratkaisua, erilaisten ratkaisujen tuottamista ja yhteistoiminnallista oppimista. Tyylien käyttö jakautui vahvasti siten, että lajiharjoitteissa käytettiin usein oppijakeskeisiä tyylejä ja fyysisissä harjoitteissa opettajajohtoisia menetelmiä. Valmentajat käyttivät myös yhdistelmiä eri tyyleistä ja niiden palautteenannosta. Syinä opetustyylien käyttöön olivat esimerkiksi valmentajien tottumukset, pelaajien ajatusprosessin kehittäminen, peleihin valmistautuminen ja pelaajien suorituskyvyn kehittäminen pelinomaisessa muuttuvassa ympäristössä. Johtopäätöksenä valmentajien voidaan nähdä käyttävän erilaisia opetustyylejä nuorten jalkapalloharjoituksissa, jolloin he myös huomioivat erilaiset oppimisärsykkeet. Tyylien käyttö jakautui erilaisten harjoitteiden ja harjoitteiden tavoitteiden mukaan, mutta myös valmentajan tyypillisen valmennustyylin ja harjoitustapahtumaan käytössä olevan valmentajien määrän mukaan. Jatkotutkimusaiheena voisi selvittää miten tyylien käyttö vaihtelee talven harjoituskaudelta kesän pelikaudelle, tai miten tyylit eroavat tyttöjen ja poikien joukkueiden tai eri palloilulajien välillä.

The purpose of this thesis has been to examine the different teaching styles that football coaches employ in youth training. The objective was to find out what teaching styles coaches tend to use, and which factors affect the use of teaching styles that coaches have chosen. Research material consisted of six football trainings of 14 to 17 years old boys or girls, where four different coaches and their assistant coaches were observed by qualitative methods. In addition, semi-structured interviews were arranged with the coaches after the trainings to determine the underlying reasons for using specific teaching styles. Content analysis was performed by data-driven and theory-driven method, in which theoretical basis consisted of Mosston & Ashworth (2008) teaching styles along with Finnish FA´s (2021a) teaching styles of football coach. The research results show that coaches use teaching styles rather widely. The usage of so-called teacher-led styles and learner-centered styles was divided quite evenly but slightly more amount of time was allocated to learner-centered styles. The most used teacher-led styles were command and practise style whereas the most used learner-centered styles were convergent discovery, divergent discovery, and collaborative learning. Application of different styles was divided strongly, in a way that football-specific exercises were mostly directed with learner-centered styles, while physical exercises were directed with teacher-led methods. Coaches also used combinations of these styles and their feedback. The reasons for application of specific styles were found out to be for example coach´s personal habits, development of thinking process of the players, preparation for games and enhancing the performance of the players in changing environment. In conclusion, it can be noticed that coaches use different teaching methods in youth football trainings when, they also pay attention to different learning stimuli. Different teaching styles were chosen based on different exercises and their objectives, but also based on the typical coaching style and number of coaches available for training event. Topics for further research could examine, for example, how teaching styles vary between winter off-season and summer in-season, between boys’ and girls’ or between different ballgames.