Hyvä kuolema? : näkemyksiä vanhusten elämän viimeisistä ajoista ja kuolemasta

Abstract

Pro gradu -tutkielman tehtävänä on tarkastella, millaisia ovat vanhusten hyvän elämän viime ajat ja kuolema. Tutkielman tarkoituksena on tutkia, millaisina vanhusten hyvä elämän viime ajat ja kuolema näyttäytyvät Kuolema, menetys ja muisto 2014 (FSD3138) -aineiston kirjoittajien näkemysten perusteella. Kuolema, menetys ja muisto 2014 (FSD3138) -aineisto on Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon tallennettu valmis tutkimusaineisto. Tutkimusaineisto sisältää kirjoituskutsulla kerättyjä hyvää kuolemaa koskevia kirjoituksia. Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon tallennetun aineiston kokonaislaajuus on 42 kirjoitusta, joista tutkimustehtävän perusteella analyysiin on valittu 29 kirjoitusta. Tutkimusaineiston analyysi on toteutettu laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Analyysia ohjaavana teoriana tutkielmassa on käytetty Aristoteleen näkemystä hyvästä elämästä. Aristoteleen näkemys hyvästä elämästä muodostaa myös tutkielman teoreettisen viitekehyksen.

Tutkimusaineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että hyvän elämän elementit ovat läsnä vanhuksen elämän viime aikoina ja kuoleman hetkellä, ainakin osalla elämänsä viime aikoja elävillä vanhuksilla. Tutkimuksessa havaittiin, että hyvän elämän toteutumiseksi vanhuksen elämässä tulisi olla läsnä mahdollisimman moni Aristoteleen esittämistä hyvän elämän elementeistä. Vanhusten hyvän elämän viime ajat ja kuolema muodostuvat hyväksi ja laadukkaaksi koetusta vanhuspalvelusta, perustarpeiden toteutumisesta, erityisesti kivunlievityksen osalta, sosiaalisten suhteiden läsnäolosta aivan kuoleman hetkeen asti, mahdollisuudesta vaikuttaa itseä koskeviin asioihin ja päätöksiin sekä elämänasenteen ja katsomuksen säilymisestä elämän viime hetkiin asti.

Tutkimuksen tulosten perusteella on todettavissa, että aristoteelisen hyvän elämän ja kuoleman toteutuminen on mahdollista saavuttaa, mutta tämä ei kuitenkaan ole kaikkien vanhusten osalta ongelmatonta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että aina vanhuksen elämän viime aikoina ja kuoleman hetkellä hyvän elämän elementit eivät toteudu ja aristoteelinen hyvä elämä jää saavuttamatta. Tutkimuksen tulosten perusteella on havaittavissa, että lähtökohtaisesti hyvän elämän elementit ovat läsnä vanhusten elämän viime aikoina ja kuoleman hetkellä. Tutkimuksen tulosten perusteella herää kuitenkin kysymys, miten kaikkien vanhusten osalta olisi mahdollista turvata hyvän elämän elementtien toteutuminen. Ihmisarvoisen elämän kannalta olisi kuitenkin merkittävää, että hyvän elämän elementit toteutuvat myös vanhusten elämän viime aikoina ja kuoleman hetkellä. Yksi ratkaisu vanhusten ihmisarvon toteutumattomuuden haasteeseen olisi Aristoteleen hyvän elämän teorian käyttö hyvän elämän mittarina esimerkiksi vanhustenhuollon ja sen palveluiden laatua arvioitaessa.