Salibandypelaajan suorituskykyprofiili ja muutokset sarjakauden aikana

Abstract

Janne Kainulainen (2015). Salibandypelaajan suorituskykyprofiili ja muutokset sarjakauden aikana. Valmennus- ja testausoppi, pro gradu -tutkielma, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 78 s.

Salibandy on noussut Suomessa yhdeksi suosituimmista urheilulajeista. Lajilla on omat ominaispiirteensä harjoittelussa ja fysiologisessa kuormittavuudessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää salibandypelaajan suorituskykyprofilia ja kauden aikaisia muutoksia suorituskyvyssä. Menetelmät. Tutkimusjoukkona oli miesten Salibandyliigan joukkue (n=18), keski-ikä 24 ± 4 vuotta. Tutkimusjakso kesti Salibandyliigakauden 2013–2014 toukokuusta helmikuuhun. Tutkimus jakautui kahteen osaan; (1) kauden 2013–2014 aikana tehtyihin pelaajien suorituskyvyn mittauksiin ja 2) sarjaotteluissa testaamiseen. Kauden mittaan suorituskyvyn muutosta mitattiin harjoituskauden eri vaiheissa 20 m juoksutestillä, esikevennyshypyllä, T-drill –ketteryystestillä, Cooperin 12 min juoksutestillä, 5-loikalla ja isometrisillä voimamittauksilla (penkkipunnerrus, jalkadynamometri, vatsalihakset ja selkälihakset). Sarjaotteluissa mitattiin pelaajien suorituskyvyn muutosta ottelun aikana. Mittaukset suoritettiin kolmessa sarjaottelussa. Mitattavat ominaisuudet olivat laktaatti, esikevennyshyppy, pelaajien liikuttu matka ottelun aikana sekä sykkeestä mitatut: ka., sykevaihtelu (MIN-MAX), harjoitusvaikutus ja EPOC.

Tulokset. Seuraavissa suorituskyvyn mittauksissa havaittiin tilastollisesti merkitseviä parannuksia, kun tarkasteltiin koko kauden muutosta: 20 m juoksutestissä pre= 3.05 ± 0.75 s ja post= 2.98 ± 0.74 s (p ≤ 0.01), esikevennyshypyssä pre= 41.93 ± 5.12 cm ja post= 44.84 ± 4.10 cm (p ≤ 0.05), 5-loikkassa pre= 12.75 ± 0.69 cm ja post= 13.18 ± 0.78 m (p ≤ 0.05), isometrisessä jalkadynamometrissä pre= 4780 ± 820 N ja post= 5090 ± 690 N (p ≤ 0.05), isometrisessä penkkipunnerruksessa pre= 510 ± 120 N ja post= 690 ± 140 N (p ≤ 0.001) ja isometrisessä vatsalihastestissä pre= 920 ± 200 N ja post= 1050 ± 230 N (p ≤ 0.001). Isometrisen selkälihastestin, Cooperin 12 min juoksutestin ja T-drill –ketteryystestin mittauksissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia missään kauden vaiheissa. Ottelun aikaisissa mittauksissa laktaatit olivat keskimäärin 6.8 ± 0.6 mmol/l. Ottelun aikana pelaajat liikkuivat kentällä keskimäärin 1863 ± 498 m. Pelaaja työskentelee ottelun aikana keskimäärin 16 ± 4 min 90-100 % HRmax sykealueilla.

Pohdinta ja johtopäätökset. Salibandypelaajan suorituskykyä pystytään parantamaan kauden aikana. Tämän tutkimuksen mukaan ainoastaan nopeus heikkeni kilpailukauden aikana, kun taas ylävartalon voimantuotto ja nopeusvoimaominaisuudet kehittyivät kilpailukauden aikana. Ottelun aikaisten mittausten perusteella salibandy on maitohapollista nopeuskestävyyttä vaativa laji. Ottelun aikana salibandypelaajat liikkuvat matkassa mitattuna verrattain vähän, koska liikkuminen koostuu nopeista ja lyhyistä spurteista.